Valmennusfilosofiaa

Taustaa

Jokainen valmentaja toimii valmennustilanteessa eri tavalla ja nojaa harjoitusten suunnitelussa ja toteutuksessa joihinkin itselleen tärkeisiin peruspilareihin. Kaikista valmentamiseen vaikuttavista tekijöistä koostuu lopulta valmentajan oma valmennusfilosofia.
Halusin tuoda esille oman listani tärkeimmistä harjoittelun perusperiaatteista, koska viime vuosien aikana olen huomannut että vetämäni treenit eivät ole ihan samanlaisia kuin suurimman osan muista valmentajista. Tällä hetkellä näen jokapäivä useita eri valmentajia vetämässä harjoituksia ja olen varma siitä että moni heistä ei ajattele valmennusta samanlaisena prossesina kuin minä (tai eivät ainakaan harjoituksissa toimi niin).

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Valmennusfilosofia (niin minulla kuin toivottavasti kaikilla muillakin valmentajilla) kehittyy koko ajan, tiettyinä kausina toiset asiat pullahtavat toisia tärkeämmiksi ja esille tulee myös ihan uusiakin asioita. Alle olen yrittänyt koota omaan valmennustoimintaani tällä hetkellä liittyviä tärkeimpiä perusperiaatteita.

Tärkeimmät perusperiaatteet

Urheilijan ja valmentajan kommunikointi tärkeää

– urheilija saa osallistua harjoitusten suunnitteluun ja rytmittämiseen
– myös harjoitusten ulkopuolella tapahtuva toiminta vaikuttaa harjoittelun sisältöön
– urheilijan ei ole pakko käydä kaikissa harjoituksissa
– hyvä kommunikointi urheilijan ja valmentajan kesken parantaa harjoituksen laatua merkittävästi
– urheilijan tuntemusten mukaan harjoitussuunnitelmaa voidaan muokata harjoituksen aikanakin hyvin paljon

Hauskuus

– harjoitustapahtumien pitää olla sekä urheilijan että valmentajan mielestä mukavia
– hauskuus ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla helppoa tai aina pitäisi olla pelaamassa jotain
– myös rankka harjoitus voi olla mukava

Määrä ei korvaa laatua

– määrällisesti ja tehollisesti koviten harjoitteleva ei välttämättä harjoittele parhaiten
– kaikkia harjoituksia ei tarvitse tehdä tehollisesti täysillä
– harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin määrä
– joskus tuntuu siltä, että jotkut valmentajat teettävät paljon määrää, koska eivät ole varmoja siitä mikä on oleellista. Tällä taktiikalla toimittaessa harjoituksessa tulee todennäköisesti kyllä tehtyä oleelliset asiatkin mutta myös todella paljon ”turhaa”.

Olennaisen erottaminen epäolennaisesta

– valmentajan tehtävä on priorisoida harjoitteiden tärkeydet
– tekniikkaharjoittelussa täytyy pystyä keskittymään niihin asiohin jotka oikeasti vievät suoritusta eniten eteenpäin
– esimerkkejä käytännössä: pituushypyssä askelmerkin hienosäätö on yleensä toisarvoista ponnistamiseen verrattuna. Korkeushypyssä rimanylityksen miettimiseen ei kannata käyttää aikaa niin paljoa kuin vauhdin juoksemiseen. Pikajuoksussa olennaisinta on jalkojen nopea ja tehokas toiminta eikä oppikirjamaisen nätti juoksusuoritus.

Pitää uskaltaa kehittyä

– urheilijan ja valmentajan pitää uskaltaa kehittyä uudelle tasolle
– nuoren urheilijan kannattaa parantaa ennätyksiään kerralla reilusti
– esimerkiksi korkeushypyssä ennätystä kannattaa kerralla parantaa 2-3 senttiä yhden sijasta ja pituudessa onnistunut suoritus voi viedä ennätystä kerralla jopa parikymmentä senttiä eteenpäin

Harjoittelu ei saa olla pelkkää suorittamista

– kaikella harjoittelulla on jokin tarkoitus
– jos urheilija ei tiedä miksi jotain tehdään, pitää hänen kysyä sitä valmentajalta
– urheilijan ja valmentajan pitää aina miettiä miten harjoitus tehdään
– pelkkä harjoitusohjelman tai valmentajan ohjeiden noudattaminen ei ole järkevää, vaan urheilijan on kuunneltava myös omia tuntemuksiaan. Valmentajan etukäteen tekemän harjoitussuunnitelman noudattaminen pilkulleen ei yleensä tuota parasta kehittymistä.

Ensin suoritustekniikat kuntoon vasta sitten tehoja lisää

– hyvät suoritustekniikat vähentävät huomattavasti loukkaantumisaltiutta
– puhdas suoritustekniikka tuottaa yleensä tehokkaamman suorituksen
– hyvän suoritustekniikan oppiminen voi viedä paljon aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa

Tekniikkapainotteista harjoittelua

– tekniikka on tärkein ominaisuus
– tekniikkaharjoitus on viikon pääharjoitus
– tekniikkassa pyritään urheilijalle optimaaliseen ja maksimaalisen hyvään tekniikkaan
– urheilijan pitää pystyä tekemään läpi kauden lähes kilpailutehoisia suorituksia (ellei paikat ole epäkunnossa)

Ominaisuusharjoittelu on tärkeää

– kaikkia perusominaisuuksia (nopeus, kestävyys, voima, kimmoisuus, liikkuvuus, tekniikka) on harjoiteltava viikottain ympäri vuoden
– ilman riittävän hyviä fyysisiä ominaisuuksia ei voi tehdä kovia tuloksia

Urheilijan pitää tietää millainen on hyvä suoritus

– urheilijan pitää pystyä analysoimaan kaikkia suorituksiaan
– urheilijan pitää oppia tuntemaan miltä hyvä suoritus tuntuu
– urheilijan pitää oppia tietämään (ja tuntemaan) lajisuorituksen kaikki osavaiheet hyvin

Tavoitteellisuus

– ohjaa harjoittelua
– tavoitteiden on oltava sopivan realistisia
– vain hyvä harjoituskausi mahdollistaa maksimaalisen kehittymisen kisakaudella

Nousujohteisuus

– lasten ja nuorten ei kannata harjoitella kuten aikuisten
– harjoittelun vaatimustason ja rasittavuuden pitää nousta iän myötä
– lajiin suuntaavan harjoittelun pitää lisääntyä iän myötä

Muita perusperiaatteita

Harjoitusaikojen säännöllisyys

– harjoitusajat kannattaa pyrkiä pitämään säännöllisinä viikosta toiseen
– vakioina pysyvät harjoitusajat tuovat urheilijalle tietynlaista turvaa, joka helpottaa esimerkiksi harjoitukseen valmistautumista

Monipuolisuus

– harjoittelun pitää olla monipuolista
– monipuolisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi kilpailla useissa lajeissa
– kaiken ikäisillä urheilijoilla kannattaa olla myös muita harrastuksia, mielellään hyvin erityyppisiä kuin oma yu-laji

Urheilija(a) ei saa huijata

– huijaamisesta jää yleensä aina kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Joten valmentajankaan ei siis kannata huijata.
– jos valmentaja antaa urheilijan olettaa olevansa kovemmassa kunnossa kuin onkaan saattaa kisoissa syntyä kovia pettymyksiä.
– jos urheilija pyytää valmentajaa vertaamaan itseään kanssakilpailijoihinsa, täytyy kysymykseen pystyä vastaamaan totuuden mukaisesti.
– esimerkkejä ajattelutavastani: juoksuvedoissa otettavat ajat ovat aina tarkkoja käsiaikoja (jos epätarkkoja niin siitä kerrotaan urheilijalle). Seipäässä kuminauhan yli hypättyjä hyppyjä ei voi verrata rimalla hypättyihin (yleensä korkeus on hyvin epämääräinen ja riman päälle voi tippua mikä aika monessa tapauksessa vaikeuttaa hyppäämistä oikealla rimalla). Heittolajeissa yliastuttuja harjoitusheittoja ei noteerata (jostain syystä esimerkiksi melkein kaikki keihäänheittäjät astuvat harjoitusheittonsa yli).

Kaikkien harjoitusten ei tarvitse olla erilaisia

– jos jokin harjoitus todetaan hyväksi, kannattaa se toistaa myöhemmin
– jotkin hyvät harjoitukset voivat olla hyvinkin yksinkertaisia

Sairauksia ja loukkaantumisia kannattaa välttää

– urheilijan ei kannata sairastua eikä loukkaantua
– hyvät kengät (muuallakin kuin treeneissä) auttavat usein välttämään jalka- ja selkäkipuja
– urheilijan täytyy nukkua noin 8-10 tuntia joka yö ja mielellään niin että joka ilta mennään nukkumaan suunnilleen samaan aikaan
– kunnollinen (= tarpeeksi lämmin) pukeutuminen auttaa välttämään sairastumisia
– runsas ja terveellinen ruoka auttaa välttämään sairastumisia

Sairaana ei kannata harjoitella

– sairaana harjoittelu ei kehitä, vaan yleensä huonontaa tilannetta
– pieni nuha tms. ei estä helppoa harjoittelua

Loukkaantumiset/kivut kuntoon mahdollisimman nopeasti

– pienetkin vammat kannattaa hoitaa kuntoon mahdollisimman nopeasti etteivät ne muutu isoiksi
– muutaman viikon huili tai kevyempi harjoitusjakso parantaa monesti pieniä vaivoja

Urheilijan täytyy kilpailla ahkerasti

– kilpailemaan oppii vain kilpailemalla
– kilpailuissa onnistumalla urheilija pystyy nousemaan uudelle tasolle
– kilpailut ovat urheilijalle parhaimpia harjoituksia
– kaikkiin lähialueella pidettäviin oman lajin kisoihin kannattaa osallistua
– välillä voi kilpailla myös ilman suuria tavoitteita
– kaikissa kilpailuissa vastuksen ei tarvitse olla oman tasoista, välillä pitää kilpailla itseään parempien seurassa ja välillä on mukava kilpailla kun tietää olevansa ennakolta paras

Leirit ovat tärkeitä oppimispaikkoja

– leireillä saa uusia tekniikkavinkkejä
– leireillä oppii tuntemaan kanssakilpailijoita
– leireillä on koko ajan positiivinen kilpailuvire toisten kanssa
– leireillä tehtävät testit tehdään yleensä vakio-olosuhteissa

Valmentaja toimii esimerkkinä

– valmentajan urheilullinen pukeutuminen harjoituksissa edesauttaa hyvän harjoituksen syntymistä
– valmentajan pitää olla harjoituksissa paikalla hyvissä ajoin
– valmentajan kielenkäytön pitää olla asiallista ja kannustavaa
– myös kisojen ja leirien vapaa-ajoilla valmentajan pitää toimia hyvänä esimerkkinä urheilijoille

Hyvä harjoitus

Kaikki harjoitukset kannattaa tehdä hyvin
– vain hyvät harjoitukset kehittävät urheilijaa
– kaikki harjoitukset voivat olla hyviä harjoituksia
– urheilija ja valmentaja omalla toiminnallaan määräävät sen tuleeko harjoituksesta hyvä
– yksi hyvä harjoitus kehittää enemmän kuin viisi huonoa

Hyvä harjoitus ei ole synonyymi kovalle harjoituksille
– hyvän harjoituksen tunnusmerkkejä ovat hauskuus ja se, että sen aikana on kehitytty
– hyvän harjoituksen jälkeen on hyvä olo
– hyvä harjoitus voi olla rasittavuudeltaan helppo tai raskas
– hyvä harjoitus voi olla kestoltaan lyhyt tai pitkä
– hyvän harjoituksen voi tehdä yksin tai ryhmässä
– hyvä harjoitus voi olla taito- tai ominaisuusharjoitus

Huono harjoitus ei kehitä
– huonoa harjoitusta ei kannata tehdä, vaan mieluummin kannattaa jäädä kotiin
– jos harjoituksen jälkeen on paha olo niin yleensä harjoitus on ollut huono
– jos harjoituksen jälkeen menee pahasti jumiin niin yleensä harjoitus on ollut huono (näin ainakin suurimmassa osassa teholajeista)
– viisi huonoa harjoitusta kehittää vähemmän kuin yksi hyvä, miksi siis tuhlata aikaa huonoihin harjoituksiin?

Vastaa