Yleistä

Esittely

Olen siis Anssi Vänskä. Syntynyt olen toukokuussa 1982 ja perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi kolme veljeä.

Peruskoulun jälkeen kävin lukion Lieksassa jonka jälkeen suoritin kuusikuukautisen varusmiespalveluksen Kontiorannassa. Armeijan jälkeen lähdin Joensuun Yliopistoon lukemaan tietojenkäsittelytiedettä. Opinnot etenivät mukavaa tahtia vuoteen 2007 asti, siis melkein valmistumiseen saakka. Vuoden 2007 jälkeen ei opintopisteitä juurikaan tullut vaan keskityin pääasiassa valmentamiseen. Kesällä 2012 opinto-oikeus yliopistoon päättyi, joten sain unohtaa opiskelut hyvällä omallatunnolla. Talvesta 2011-2012 lähtien olen ollut Joensuun Katajan palkkalistoilla ja lokakuusta 2012 maaliskuuhun 2016 toimin kokopäiväisenä valmennuspäällikkönä. Huhtikuusta 2016 lähtien olen toiminut Lieksan Liikunnan ja Urheilun Seurayhtymän seurakoordinaattorina.

Urheilutausta

Urheilua olen harrastanut lähestulkoon koko ikäni. Ensimmäinen kosketuksen kilpaurheilun karuun maailmaan sain parivuotiaana Lieksan Hippo-hiihdoissa, jotka siihen aikaan muuten hiihdettiin vielä urheilupuistossa. Starttasin parin sadan metrin matkalle sarjani ensimmäisenä hiihtäjänä ja kaikki takana lähteneet kymmenkunta muuta lasta pääsivät ohitseni kilpailun tuoksinassa. Eipä tuo tappio silloin tainnut kovin suuri pettymys olla, eikä myöhemminkään sijoitukset ole olleet urheilussa se tärkein mittari tai motivaattori.

Hiihtoa olen jollain tapaa harrastanut vielä nykyäänkin, vaikken ala-asteaikojen jälkeen varsinaisesti kilpailumielessä ole hiihtänytkään. Nykyään ladulla tulee sivakoitua muutama sata kilometriä vuodessa.

Melko pian lapsuusvuosina yleisurheilu tuli mukaan harrastuskuvioihin. Ensimmäiset varmat muistikuvat yleisurheilulajien harjoittelusta ovat Ruunaan mummolan legendaariselta seiväshyppypaikalta, jossa opettelin seiväshypyn perusteita puuseipäällä vuonna 1990. Hypyt alkoivat onnistua niin hyvin, että lähdin samana kesänä vielä Uimaharjun kentällä olleisiin pm-kisoihin hyppäämään. Ja niinhän sieltä 9-vuotiaiden sarjasta tuli vuoden alaikäisenä pronssia tuloksen ollessa muistaakseni 135. Kisassahan minulla oli tietysti käytössä sama puuseiväs mummolan hyppypaikalta, eihän sitä muunlaisella silloin osannut hypätä. En muuten tuon jälkeen ole kenenkään nähnyt puuseipäällä pm-kisoissa hyppäävän.

Seiväshypyn lisäksi olen kokeillut kaikkia yleisurheilulajeja, suurinta osaa myös kisoissa, vaihtelevalla menestyksellä. Vahvimpana lajina Sisulisäikäisenä (eli alle 15-vuotiaana) oli seiväshyppy (pm-kultaa melkein joka vuosi), korkeushypyn tullessa menestyksen perusteella hyvänä kakkosena (pm-kisoissa pääsin mitaleille melkein joka vuosi).
16-vuotiaana aloin menestyä korkeushypyssä seiväshyppyä paremmin ja silloin siitä myös tuli päälajini. Sen jälkeen harjoittelin korkeushyppyä enemmän ja vähemmän tosissaan noin 15 vuoden ajan. Ennätykseni 199 hyppäsin vuonna 2001. Kaksi metriä ei siis koskaan ylittynyt, vaikka varmaan noin 50 kisahypyssä sitä sain kokeilla.

Silloin aikoinaan kun tuon ennätyksen hyppäsin (ja sitä ennen suunnilleen neljän vuoden ajan) oli harjoittelu periaatteessa hyvin pelkistettyä, mutta myös yksinkertaista ja tehokasta. Talvikauden treenit koostuivat periaatteessa kahdesta-kolmesta salitreenistä jotka olivat aina melko samanlaisia: koripalloa noin 20-30 minuuttia, sen päälle nopeusosa noin 20-40 minuuttia, loikkaosa noin 20 minuuttia ja kuntopallo/lihaskunto-osa noin 20-30 minuuttia. Tämän lisäksi kaksi-kolme punttitreeniä (rinnallevetoa 5 sarjaa, kyykkyä/kyykkyhyppyä 5 sarjaa, pohjenousua 5 sarjaa, reisipenkkiä 5 sarjaa ja lopuksi vähän lihaskuntoa) ja kerran viikossa tekniikkatreeni tennishallilla (noin 15 minuuttia korkeushyppyä sisäpelikengissä). Hiihtoa ja sählyä tuli harrastettua 1-3 kertaa viikossa. Kesällä sitten hyppäsin pari kertaa viikossa ja nopeutta sekä kimmoisuutta reenailin 1-2 kertaa viikossa ja muita lajeja sen verran kuin vaan ehdin ja jaksoin. Tuollaisella treenillä siis tulokset joka vuosi paranivat mukavasti.

Myöhemmässä vaiheessa sitten olen kokeillut vähän vaikka minkälaista harjoittelua, joinain vuosina treenasin useana päivänä viikossa kahta treeniä. Uran viimeisinä vuosina harjoitusmäärät putosivat aika paljonkin, kun aika ei tahtonut oikein riittää hyvien treenien tekemiseen.

Tällä hetkellä varsinainen oma harjoittelu tarkoittaa helppoja kestävyystreenejä vuoden ajasta riippuen 0-5 kertaa viikossa.

Yleisurheilun ja hiihdon lisäksi on tullut kokeiltua monia muitakin lajeja, vaikken muissa ole juuri kilpaillutkaan. Kesällä 2015 uutena lajina tuli mukaan suunnistus, kun aloin käymään kerran viikossa kuntorasteilla. Kesältä 2016 kokemuspankkiin kertyi uran ensimmäinen Jukolan Viesti.

Vastaa