Jukola-reissu onnistui täydellisesti

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä juostu Jukolan Viesti oli itselleni tämän vuoden urheilujen päätavoite. Enossa juostu viesti oli sen verran lähellä kotimaisemia että tällä kertaa saatiin nauttia jonkin verran jopa kotikenttäedusta. Maastotyyppi oli ehkä hieman tutumpaa kuin jossain muualla Suomessa mutta tällä kertaa kotikenttäetu tuli enemmänkin muualta kuin maaston tuntemisesta.
Meidän joukkueen pääorganisoija Petri ilmoitti talvella meidän (Kuusiston Jylhän) kaksi joukkuetta kisaan heti ensimmäisenä (KuJy1 ja KuJy2 olivat siis ilmoittautuneiden listalla kaksi ensimmäistä joukkuetta) ja varasi kaksi telttapaikkaa kisakeskusta lähimmiltä paikoilta. Majapaikoista vaihtoalueelle ei olisi ollut varmaan juuri paljoakaan yli 100 metriä. Torstaina saatiin sitten Petrin kautta tieto, että kaikki joukkueen jäsenten autot saataisiin parkkiin noin 200 metrin päähän kisakeskuksesta Petrin erään tutun kotipihaan. Perjantaina sitten samainen kaveri lupasi, että saamme pystyttää majoitustelttamme hänen pihalleen. Näin majapaikkamme siirtyi hieman kauemmaksi alkuperäisestä, mutta samalla telttapaikat muuttuivat epämääräisestä metsäleirinnästä viimeisen päälle huollettuun pihanurmikkoon. Samaan ilmaiseen palveluun kuului vielä sähköt ja juokseva vesi. Näin joukkueen virallisessa mediakeskuksessa oli televisio päällä koko tapahtuman ajan ja siitäkin pystyttiin seuraamaan viestin etenemistä. Lisäksi mediakeskuksessa seurattiin joukkueiden väliaikojen kehittymistä useamman kännykän/padin avulla. Tähän kun lisättiin vielä täydellinen suunnistuskeli, oli puitteet enemmän kuin kohdallaan. Virallinen veikkaus onkin, ettei näin hyviin puitteisiin enää meidän joukkueet pääse missään tulevissa Jukolan Viesteissä.

Omalla kohdallani edessä oli siis KuJy:n kakkosjoukkueen kakkososuus. Osuus oli viestin pisin (13,8-14,2km) ja yöosuus (lähtö noin 1.00 sunnuntaiaamuna). Koskaan en ollut juossut yli 10 kilometrin lenkkiä ja pisin suunnistuskin oli noin 9 kilometrin radalla, joten oli olemassa pieni epävarmuus siitä miten voimat riittäisivät koko matkalle. Lisäksi pari viime aikojen viimeistelytreeniä oli ollut hieman heikkoja. Esimerkiksi kahden viikon takainen yösuunnistus noin 6 kilometrin radalla kesti noin 2 tuntia ja 14 minuuttia ja viime viikolla kävin yhdellä Jukolan harjoituskartalla suunnistamassa mutten löytänyt kaikkia rasteja, joten suunnistin reitin lyhennettynä. Torstain viimeinen kuntosuunnistus Vallisärkällä tosin meni omalle tasolleni hyvin joten siitä sain jonkin verran lisää itseluottamusta.

Tavoitteeksi olin asettanut itselleni reilun kolmen tunnin suunnistuksen, todennäköisesti radalla menisi noin 3,5 tuntia mutta pidempäänkin olin henkisesti varautunut. Koska tulossa olisi pitkä reissu, yritin tehdä viimeisen päivän valmistautumisen mahdollisimman hyvin. Ruokailut pyrin hoitamaan päivän aikana hyvin, nestettä join riittävästi, ylimääräistä jalkojen rasittamista pyrin välttämään ja otin suunnistusreissulle mukaan pieneen selkäreppuun mm. energiageelejä. Kun kelin oli ennustettu olevan yölläkin melko selkeän, päätin viimeisen päivän aikana että valitsen suunnistuslampuksi kahdesta vaihtoehdosta hieman pienemmän kun lampun pääasiallisena tehtävä tulisi kuitenkin olemaan vain kartanlukemisen helpottaminen.

Suunnistuskartta 18.6.2017

Suunnistus eteni rastiväleittäin lopulta näin:
0-1: Olin päättänyt, että K-pisteelle juoksen ja sitten menen vaikka kävelemällä ykkösrastille, mutta tämä väli on osuttava mahdollisimman hyvin kohdilleen että suunnistus saisi hyvän alun. Väli oli kolmen kilometrin mittainen ja rastivälillä oli jo ensimmäinen juottopistekin. Tulin käytännössä koko välin lopulta juoksemalla ja kävin katsomassa väärän hajontarastinkin mutta siirryin siitä melko kätevästi omalle rastillekin. Startti kuitenkin omalle osuudelle oli kokonaisuudessaan erinomainen.
1-2: Lyhyt väli, mutta etukäteen olin päättänyt, että kaikki lyhyet rastivälit otan rauhassa koska usein näissä tulee helposti pummeja. Nyt rastille tulin suoraan.
2-3: Tarkoistus oli juosta isolle polulle ja sitä kautta rastille. Tulinkin polulle, jota lähdin  lyhyen matkan ajaksi seuraamaan mutta näköjään polku oli väärä. Onneksi huomasin, ja paikkasin nopeasti. Itse rasti löytyi sitten nopeasti.
3-4: Tässä oli lyhyt väli ja helppo rasti. Ilmeisesti tämä rasti oli myös väliaikarasti.
4-5: Tämä väli meni kävellen kun väli sisälsi ison mäen. Onneksi rastille oli menossa muitakin, joten rasti löytyi helposti.
5-6: Lyhyt ja helppo väli.
6-7: Lyhyt väli mutta lähdin hieman oikealle (näköjään väärille hajonnoille menevälle polulle). Rastilta sitten toisten neuvoilla kohti omaa hajontaa.
7-8: Helppo väli aukon kautta tietä kohti.
8-9: Juomapisteen kautta ja varman päälle tien kautta koukku.
9-10: Lyhyt väli mutta varmistin taas vielä tien kautta. Näköjään tässäkin olisi ollut muitakin rasteja lähellä, joten onneksi varmistin tuolta tieltä.
10-11: Varman päälle teitä pitkin mahdollisimman lähelle rastia ja sitten suoraan etelään.
11-12: Suon yli rinteeseen. Suo oli sen verran hankala, että seurasin vain polkua. Rinteessä oli paljon kiviä, joten oma sijainti ei ollut oikein hallussa. Joten kävin väärän hajontarastin kautta ottamassa suuntaa. Pieni koukku siis muttei mikään paha.
12-13: Periaatteessa helppo suunnalla ja vihreiden reunassa mentävä väli. Alkupätkällä oli kuitenkin paljon kivikkoa joka ohjasi vihreälle. Sen jälkeen helpohkosti lähelle rastia ja pienen katselun jälkeen rastillekin.
13-14: Varman päälle linjaa ja teitä pitkin rastille.
14-15: Letkassa polkuja pitkin rastille.
15-16: Letkassa kävellen hieman vasemmalta ohi, mutta kuitenkin riittävän varmasti.
16-17: Lyhyt väli, josta juomapisteen kautta rastille.
17-18: Rauhassa kävellen rastille.
18-19: Alkuun tosi hankala vihreä pätkä. Kuitenkin suunnalla ”tuurilla” oikealle rastille.
19-20: Suunnalla rastille. Kävin varmuuden vuoksi katsomassa yhden vääränkin rastin mutta silti oma suunta säilyi oikeana. Tämä ja edellinen rasti olivat paikoissa, joissa olisi normisuunnistuksella ollut mahdollista pummailla vaikka kuinka paljon. Nyt onneksi ”satuin” molemmille hyvin.
20-21: Kiersin varmuuden vuoksi vasemman kautta isoja polkuja/teitä pitkin mahdollisimman lähelle rastia. Monesti kuntorasteilla ja muissa suunnistuksissa polkujen suuntien hahmottaminen on tuottanut hankaluuksia ja olen joskus lähtenytkin ainakin 90 astetta väärään suuntaan, nyt pyrin ottamaan nämäkin varman päälle. Ja onnistuinkin täysin suunnittellusti. Lähellä rastia olisi ollut mahdollista ajatua väärälle rastille mutta onneksi rastinotto onnistui taas hyvin.
21-22: Tähän asti suunnistus oli mennyt lähes täydellisesti ja juoksukin oli tuntunut hyvältä. Tässä vaiheessa päätin, että loput rastit otan vielä entistäkin varmemmin etenemisvauhtia vähentämällä ettei hyvä suunnistus mene pilalle. Lisäksi seuraavat kaksi rastia näyttivät haastavilta, joten otin molemmat välit ihan kävellen. Rastille osuinkin suoraa ja jopa vedin paria takana suunnistavaa oikeaan suuntaan.
22-23: Tämänkin välin kävelin varovasti, mutta suoraan rastille. Rastivälillä ja rastillakin piti muutamille muille näyttää kartalta tarkkaa sijaintia kun olivat hieman erikohdassa missä olivat kuvitelleet.
23-24: Väli näytti haastavalta, joten päätin kiertää vasemmalta jopa polun kautta. Välillä kuitenkin tuli pari nopeampaa takaa ohi joten lähdin seuraamaan heitä enkä mennyt ihan polulle asti. Tämä oli oikeastaan ainoa kohta koko suunnistuksessa jossa en noudattanut omaa suunnitelmaani reitinvalinnassa vaan päätin vaihtaa oman suunnitelman toisten peesaamiseen. Tällä muutoksella varmistin sen, etten jää yksin pööpöilemään minnekään jos en rastia löytäisikään. Rastivälin lopulla koko ryhmälle tuli jo pieni epävarmuus omasta sijannistamme mutta pienellä tuurilla etenimme kuitenkin oikeaan suuntaan ja löysimme rastin hyvin.
24-25: Suunnalla suoraan rastille. Jälkikäteen kävi ilmi, että nämä kaksi rastia olivat olleet todella potentiaalisia pummauspaikkoja. Näihin olisi saanut helposti menemään 10 ylimääräistä minuuttiakin, jopa enemmänkin.
25-26: Helppo väli ja suoraan rastille.
26-27: Helppo väli.
27-maali: Yllättäen voimia oli vielä jäljellä, joten sain ohiteltua vielä muutamia.

Kartalla matkaa osuudella oli 13,8 kilometriä ja itselleni pienten kiertojen jälkeen matkaa kertyi 16,5 kilometriä. Varsinaista pummaasti (nämäkin ”ainoastaan” väärillä hajoinnilla käymistä) ei tullut kuin ehkä 150 metriä koko matkalla. Aikaa reissuun meni 2 tuntia ja 23 minuuttia.
Etukäteen olin ajatellut että täydellisellä suorituksella pääsisin 3 tuntiin ja 3,5 tuntia olisi sellainen johon voisin edelleen olla tyytyväinen. Nyt meni 40 minuuttia kovempaa kuin ”täydellinen” suoritus ja yli tunnin kovempaa kuin mihin realistisesti olin odottanut. Pitkän osuuden rasitukset pelottivat etukäteen mutta lopulta matkakaan ei tuntunut edes pahalta vaikka suuren osan reitistä meninkin juoksemalla. Ja yöosuuskaan ei aiheuttanut ongelmia, alkupätkä oli sellaista jossa lamppua tarvittiin, mutta puolimatkan kohdilla jo ensimmäisen kerran sammutin lampun hetkeksi kun ei siitä paljoa apua ollut.

Joten omasta mielestäni tämä oli nyt täydellinen suoritus. Veikkaisin, ettei tälläisiä satu omalle kohdalle kovin usein. Kovempaa tietenkin on mahdollista edetä vaikka kuinka paljon ja sitä kautta saada parempia aikoja samanlaisille matkoille. Mutta näin pienillä pummeilla eteneminen tullee olemaan harvinaista.

Jukolan Viestissähän on mahdollista edetä pelkästään toisia seuraten jos eteen sattuu saman osuuden juoksija/juoksijoita, jolla on samat hajontarastit. Itse kuitenkin yritin tehdä koko ajan omaa suoritus, ainakin pyrin pysymään mahdollisimman hyvin kartalla omasta sijainnistani. Kaikilta rasteilta lähtiessäni tein suunnitelmat, joita pyrin noudattamaan koko rastivälin. Aika usein moni muukin oli sitten tehnyt samat valinnat. Melko puhtaasti toisia seuraamalla menin vain rasteille 5, 7 (loppupätkä väärältä hajonnalta), 13, 15, 16, 19, 21 (loppupätkä) ja 24 (loppupätkä). Kaikki muut välit menin sitten omien valintojen mukaan, yleensä tosin muiden uria pitkin.

Suunnistuksen hienouksia on mahdollisuus verrata omaa suoritusta kaikkiin muihin. Itse ajattelen Jukolan viestistä niin, että 1, 2 ja 7 osuuksilla normijoukkueilla on parhaat suunnistajat ja näin noilla osuuksilla hyvät osuussijoitukset ovat kaikkein vaikeimpia saavuttaa. Minä olin nyt kakkososuudella loppuajoissa sijalla 982. Viime vuonna olin helpoimman (eli neljännen) osuuden listalla 1133. Nyt siis sijoituin korkeammalle vaikka osuuden tasokin oli varmasti kovempi. Lisäksi nyt karttakilometrivauhti oli 10:25 mikä on minulle aivan loistava. Tuota keskivauhtia vertaamalla omaa aikaa pystyy vertailemaan myös muiden osuuksien juoksijoiden aikoihin.

Kakkosjoukkueen lopullinen sijoitus viestissä oli 1080 mikä on pääosin hyvin kokemattomalle joukkuelle loistosuoritus. Huomattavasti kokeneempi ykkösjoukkue suunnisti sijalle 630.

Tälläinen oli siis omalta osaltani tämän vuoden Jukolan Viesti. Hieno reissu mutta tulipahan tehtyä. Todennäköisesti ensi vuonna Hollolassa juostaan sitten uudestaan.