Harjoitusten yleinen laatu

Ryhmien harrastajamääriin mainostamisen lisäksi vaikuttaa tietenkin myös toiminnan laatu. Jos toiminta on kokonaisuudessaan laadukasta, pysyvät nykyiset harrastajat toiminnassa mukana pitkään ja kehuvat toimintaa tutuilleen. Tälläinen positiivinen, suoraan harrastajilta tuleva, mainonta tuo taatusti lisää harrastajia.

Laadun mittariksi perinteisesti mielletään valmennuksen laatu. Ja sitä se tietenkin onkin. Hyvä ohjaaja/valmentaja vetää laadukkaita ja monipuolisia harjoituksia, ja näistähän ryhmäläiset tykkäävät. Harjoitukset ovat lisäksi sopivan haastavia ja ne kehittävät ryhmäläisiä asetettuja tavoitteita kohti. Oleellista on kuitenkin muistaa, että mukava harjoitus ei ole synonyymi helpolle. Ja vastaavasti haastavakin voi olla mukavaa. Näistä teemoista kirjoittelen myöhemmissä kirjoituksissa lisää.

Silloin tällöin ohjaajilta, valmentajilta ja muilta seuratoimijoilta usein jää huomioimatta se, että yleiseen laadukkuuteen vaikuttaa myös moni muu asia kuin harjoitusten sisällöt. Itse esimerkiksi olen aina pyrkinyt siihen, että mahdollisimman harva harjoitus jäisi pitämättä.

Esimerkkinä Lieksassa kesän yleisurheilukoulussa (ainakin) niinä vuosina kun itse olin vetämässä, sovittiin aina niin, että olipahan keli mikä tahansa, on ohjaajia paikalla. Kerran-pari kesässä sitten kävi niin, että vettä tihkutti tai satoi mutta ohjaajia oli silti paikalla ja lapsiakin aina vähintään muutamia. Tilanteen mukaan sitten harjoitus joko tehtiin lyhennettynä, sovellettiin jotenkin muuten tai odoteltiin sateen loppumista jonkin aikaa ennen harjoituksen perumista. Lieksassa talven urheilukouluissa puolestaan sovittiin niin, että joululoma on ainoa loma, jolloin harjoituksia ei pidetä. Ja joululomakin pyrittiin typistämään mahdollisimman lyhyeksi. Tällaiset pienet asiat ovat mielestäni kokonaisuuden kannalta tärkeitä, ja näillä ratkaisuilla harjoituskertoja saatiin vuoden aikana lisättyä helposti ainakin viidellä. Kun urheilukoulua oli pääasiassa kerran viikossa, tarkoittaa tuo viisi jopa kymmenen prosentin lisäystä harjoitusmääriin. Ja se on aika paljon se.

Joensuussa puolestaan Areena on aina silloin tällöin kiinni erilaisten tapahtumien takia. Usein nämä kiinniolot ovat pidennettyjä viikonloppuja, ja kun esimerkiksi yleisurheilijoilla ei ole oikeita korvaavia sisäharjoituspaikkoja tarjolla, joudutaan soveltamaan harjoitusten sisällöissä. Usein kuitenkin treenejä voidaan pitää viereisellä jäähallilla, lajijuttuja siellä ei voi tehdä mutta monia harjoitteita kuitenkin voi. Toinen vaihtoehto olisi tietysti jättää harjoitukset kokonaan pitämättä kun Areenaan ei pääse.

Toinen normaali esimerkki harjoitusten pitämättä jäämiseen on kisatapahtumat. Suuri osa lasten ryhmissä mukana olevista on sellaisia, joita varsinainen kisaaminen ei kovin paljoa kiinnosta. Jos ryhmällä on vaikka yksi harjoitus viikossa ja kovin usein harjoituskerran aikana sattuu kisat juuri sille päivälle, eivät tälläiset kilpailuttomat lapset vanhempineen ole kovin tyytyväisiä. Lieksassa tämä ongelma ratkaistiin jo parikymmentä vuotta sitten niin, että kesällä urheilukoulua pidettiin tiistaisin ja torstaisin mutta kaikki kisat pidettiin keskiviikkoisin. Tällöin kilpailemattomien ei tarvinnut käydä kisoissa ja silti kaikki urheilukoulukerrat saatiin pidettyä. Vastaavasti kilpailuista tykkäävät saivat lähes viikottain yhden ”ylimääräisen” yleisurheilukerran. Tällä tavalla kaikki urheilukoululaiset tavallaan voittivat.

Joten omien ryhmien kohdalla kannattaa miettiä kuinka paljon harjoituskauden aikana tulee ”turhia harjoitusten peruutuksia”. Kerran-pari harjoituskauden aikana se on ihan ymmärrettävää, mutta jos niitä tulee sen useammin alkavat ”laatupisteet” tippua. Ainakin minun silmissä.

Seuraavassa kirjoituksessa on tarkoitus pohtia hieman tilastoja ja ennätystuloksia.