Urheiluseuran toiminnan kasvattamisesta

Urheiluseurat ovat usein tilanteessa, jossa ne haluavat saada seuraansa uusia harrastajia. Ilman lisätoimia harrastajia harvoin kuitenkaan tulee lisää. Jotain tartteis siis tehdä. Mutta mitä? Seuraavassa muutaman asian muistilista, joita kannattaa ainakin pohtia. Ja pohtimisen jälkeen toteuttaa.

1) Missä olemme seurana nyt?

Kun muutosta lähdetään hakemaan, kannattaa aluksi tehdä analyysi siitä, missä olemme nyt. Paljonko on ryhmiä, harjoitusvuoroja, harrastajia ja ohjaajia/valmentajia? Minkä tasoisia ryhmiä, harrastajia ja ohjaajia/valmentajia on? Onko harjoitusvuoroja mahdollista lisätä? Onko lajin/seuran yleinen imago/tunnettavuus alueella riittävän hyvä?

Näihin kysymyksiin vastaukset löytyvät helposti ja ne ovat pohjana muutokselle.

2) Minne seurana haluamme lähitulevaisuudessa?

Hieman enemmän ajatustyötä vaaditaan siinä vaiheessa kun mietitään kehitystavoitteita tulevaisuudelle. Pelkästään ”haluamme lisää harrastajia”, ei ole ainakaan minusta riittävän motivoiva tavoite. Sopivampi tavoite esimerkiksi Lieksan kokoisessa kaupungissa voisi olla, että ”haluamme ensi syksyyn mennessä yhden uuden harjoitusryhmän ja 10 uutta lajin harrastajaa”.

Vähänkään suuremmissa seuroissa pelkästään harrastajamäärän lisääminen ei yleensä ole sopiva tavoite, vaan sen lisäksi olisi hyvä olla jotain laadullisia tavoitteitakin. Tälläisellä seuralla tavoitteena voisi olla vaikkapa ”tavoitteita on kaksi: 1) joka vuosi pyritään kasvattamaan harjoitusryhmämäärää yhdellä. 2) seuraluokittelussa tavoitteena on kasvattaa pistemäärää vuosittain 5%:n verran”.

Harrastajamäärän ja valmennuksen laadun lisäksi seura voi asettaa tavoitteita mm. harjoitusolosuhteisiin, seuran/lajin yleiseen asemaan alueella, seurayhteistyöhön, valmentajakoulutuksiin, talkoolaisten määrään, yhteistyökumppaneiden määrään yms. Näitä kaikkia kannattaa seurassa miettiä, mutta kaikkea ei kannata kerralla lähteä parantamaan. Toteutumismahdollisuus on huomattavasti suurempi kun työn alle ottaa kerrallaan vain yhden tai muutaman asian.

3) Tarvitseeko harjoituksiin tehdä selkeitä muutoksia kiinnostavuuden kasvattamiseksi?

Joskus avain suuremman harrastajamäärän saamiseen lajin pariin on harjoitusten selkeä muuttaminen entistä kiinnostavammaksi. Hieman karusti voisi sanoa, että 90-luvun toimintamallit eivät kaikilta osin toimi enää 2010-luvulla. Puhdas lajiharjoittelu ei enää ole ”se juttu”, jolla lajien kannattaa oman lajin urheilukerhoja lapsille pitää. Tietenkin myös lajijuttuja pitää harjoituksissa olla mukana, mutta tärkeimpänä osiona kannattaa olla monipuolisesti eri ominaisuuksia ja taitoja kehittäviä ratoja (tai muita vastaavia).

Liian usein näkee tilanteen, jossa seurat sanovat haluavansa lisää harrastajia, mutta eivät kuitenkaan muuta omaa toimintaansa mitenkään. Vanha totuuskin jo sanoo, että jos teet kaiken samalla tavalla kuin ennen, on tuloskin mitä todennäköisimmin sama.

Jos/kun huomataan, että harjoitussisältöihin kannattaa jotain päivityksiä tehdä, kannattaa eri lähteistä etsiä valmiita toteutustapoja. Yleensä nimittäin myös muut seurat ovat kamppailleet samojen haasteiden kanssa ja joku on jo keksinyt mitä kannattaa tehdä. Ja lajiliitoilta löytyy myös yleensä valmiita, ja jopa hyviä, materiaaleja joita kannattaa rohkeasti käyttää.

4) Onko meillä tarpeeksi hyviä vetäjiä treeneissä?

Erittäin tärkeä asia seuran vetovoimaisuuteen on harjoitusten vetäjät. Kun valmentajat treenissä ovat hyviä, alkaa puskaradio kyllä toimia jollain aikavälillä. Ja sitä kautta harrastajamäärä tulee kasvamaan jonkin verran ihan itsestäänkin. Valitettavasti sama toimii myös toisinpäin, jos treenin vetäjät eivät ole hyviä niin harrastajamäärät lähtevät nopeasti laskuun.

Mistä sitten tietää onko ryhmällä hyvä ohjaaja/valmentaja? Kaikkein helpoiten vastauksen saa kun kysyy ryhmäläisiltä, ryhmäläisten taustajoukoilta (yleensä vanhemmilta) ja seuran johdolta mitä mieltä he ovat valmentajan toiminnasta. Ja lisäksi kannattaa vielä seurata ryhmäläisten kehittymistä (lajitaidot ja tulokset). Nämä neljä kun näyttävät valmentajan olevan hyvä niin silloin hän lieneekin hyvä.

Oleellista on myös ymmärtää se, että yleensä ohjaaja/valmentaja ei ole hyvä kaikenikäisten kanssa, eikä välttämättä molempien sukupuolten kanssa. Voi myös olla niin että kaikki osa-alueet lajin sisällä tai yleisesti valmentamisessa eivät ole kovin hyvin hallussa. Siis 7-8-vuotiaiden yleisurheilukouluohjaaja voi olla aivan loistava ohjaaja omalle ryhmälleen vaikkei tietäisi seiväshypystä mitään, ei tietäisi kilpailutoiminnasta mitään eikä ole kuullutkaan maitohapollisesta tai maitohapottomasta nopeuskestävyysharjoittelusta. Vastaavasti 5 urheilijaa aikuisten arvokisoihin valmentanut valmentaja ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto 10-12-vuotiaiden tyttöjen ryhmän valmentajaksi koska on tottunut toimimaan aikuisten valmentajana. Mutta toki hän myös voi olla hyvä tuonikäistenkin kanssakin.

Tärkeää olisi, että kaikki valmentajat pääsisivät tekemään valmennustyötä sellaisten ryhmien kanssa, joissa heidän vahvuutensa pääsevät parhaiten esille. Näin heidän ajankäyttönsä saadaan kaikkein parhaiten käyttöön.

5) Mistä saamme uusiin ryhmiin vetäjät?

Jos perustetaan uusia ryhmiä, tarvitaan niihin ryhmiin myös vetäjät. Ensimmäisenä kannattaa tietysti kartoittaa muiden ryhmien vetäjien mahdollisuus ottaa vastuulleen myös uusi ryhmä. Tämän jälkeen kannattaa kysellä aiemmin lähiaikoina ohjaustehtävissä olleet jos he voisivat nyt palata ohjaustehtäviin. Jos vieläkään ei ole vetäjää löytynyt, kannattaa kysellä seuran aikuisurheilijoiden ja yli 17-vuotiaiden harrastajien halukkuutta ohjaus-/valmennustehtäviin. Näiden jälkeen seuraavaksi kartoitus kannattaa tehdä paikkakunnalla oleviin aiemmin lajia harrastaneisiin. Ja tämän jälkeen katseet voi kohdistaa lajia harrastavien lähipiiriin (lasten vanhemmat, nuorten sisarukset jne.). Jos tässäkään vaiheessa ei vielä ole sitä yhtä tarvittavaa vetäjää löytynyt, kannattaa laittaa ohjaajan hakuilmoituksia paikkakunnan oppilaitosten ilmoitustauluille (tai sähköpostilistoille, somekanaviin jne.). Jossain vaiheessa ohjaaja kyllä löytyy. Mutta hyvin harvoin uudet ohjaajat tulevat omatoimisesti kyselemään ohjaustehtäviä itselleen.

Seuran kannattaa aina tarjota uusille ohjaajille/valmentajille seuran kustantamana koulutusmahdollisuus, tästä kannattaa mainita jo uutta ohjaajaa seuraan kyseltäessä. Ja mieluiten uudet ohjaajat kannattaa aluksi ottaa ”helppoihin” ryhmiin apuohjaajaksi ja siitä sitten sopivalla tahdilla kannustaa vastuullisimpiin tehtäviin.

6) Mistä uudet harrastajat saadaan mukaan?

Kun edellä oleviin viiteen kysymykseen on saatu vastaukset kasaan, voidaan siirtyä miettimään sitä miten harrastajia lopulta saadaan lisää lajin pariin. Oikeastaan vastaus tähän on hyvin helppo. Nimittäin sopivalla mainostamisella. Yleensä alkuun pääsee kahdessa edellisessä kirjoituksessani kertomillani ilmoitustaulu-, nettisivu- ja somemainonnalla. Tätä kannattaa tehostaa vielä lehtimainoksella ja kannattaa yrittää saada paikallislehteen juttu uuden lajin/ryhmän perustamisesta. Lisäksi jos aikaa löytyy niin kouluilla kannattaa käydä pitämässä demotunteja sopivalle kohderyhmälle. Ja kun ryhmä pyörähtää käyntiin kannattaa nettisivu- ja some-markkinointia jatkaa edelleen.

Yhteenveto

Jos muutosta halutaan, pitää ensin kartoittaa lähtötilanne ja sitten määrittää sopiva tavoite seuralle. Tämän jälkeen pitää miettiä miten harjoitussisällöistä saa entistä vetävämpiä. Uusille ryhmille (ja tietenkin nykyisillekin) pitää jostain löytää hyvät vetäjät. Jos nykyisistä vetäjistä ei niitä löydy, täytyy uudet vetäjät saada houkuteltua mukaan jostain muualta. Kun kaikki muut asiat on kunnossa, tarvitsee lopuksi enää markkinoida toimintaa. Hyvän markkinoinnin ansiosta mukaan on mahdollista saada uusia harrastajia, ilman markkinointia mitään muutosta ei varmasti tule tapahtumaan.