Hyvä valmentaja?

Tässä syksyn aikana, ja itseasiassa useasti aiemminkin, olen mietiskellyt sitä millainen on hyvä valmentaja ja toisaalta mistä hyvän valmentajan tunnistaa. Tämähän on myös siinä mielessä tärkeä kysymys, että kaikkien valmentajienhan pitäisi aina pyrkiä paremmaksi ja paremmaksi valmentajaksi. Ja kun on tarpeeksi paljon kehittänyt itseään ja taitojaan oikeaan suuntaan niin lopulta sitten on hyvä valmentaja (toki voi olla vieläkin parempi). Mutta on tietysti myös huomattava sekin puoli, että kun tietoisesti yrittää kehittää itseään paremmaksi niin etukäteen pitäisi tietää suunta minnepäin yrittää.

Itselläni tulee nähtyä paljon erilaisia valmentajia urheilupaikoilla sekä -kisoissa ja usein tulee pohdittua sitä kuka valmentajista on hyvä ja kuka ei niin hyvä. Sekä myös sitä millaisia vahvuuksia ja heikkouksia kelläkin on. Kaikilla valmentajillahan on jotain vahvuuksia joista itsekin yritän oppia mutta toisaalta kaikilla on myös enemmän tai vähemmän heikkouksia joita heidän kannattaisi yrittää korjata. Alla on joitakin kriteereitä, joista minun mielestä hyvän valmentajan tunnistaa. Mitä enemmän näistä ominaisuuksista valmentaja omistaa niin sitä parempi. Jaottelin kriteerit kuuteen alaosioon: menestyminen, lajitietous, opettamisen taito, itsensä kehittäminen, kokonaisvaltainen valmennus sekä luottamus ja kunnioitus:

Menestyminen

Hyvän valmentajan urheilijat kehittyvät
– urheilijat kehittyvät hyvän valmentajan valmennuksessa keskimäärin enemmän kuin huonon valmentajan.

Hyvän valmentajan urheilijat menestyvät
– minun mielestä sellainen valmentaja ei voi olla hyvä joka ei koskaan ole valmentanut ketään menestykseen, tosin sellaisestakin voi joskus tulla hyvä valmentaja.
– ei voi olla sattumaa että tietyillä valmentajilla tuntuu aina olevan menestyviä urheilijoita valmennuksessaan.

Hyvä valmentaja on valmentanut useita urheilijoita menestykseen
– on olemassa pieni mahdollisuus, että urheilija on kehittynyt hyväksi valmentajastaan huolimatta. Joten jos useampi saman valmentajan urheilija menestyy, on valmentajan rooli kehityksen taustalle taatusti huomattava.

Hyvä valmentaja vetää hyviä harjoituksia
– hyvän valmentajan harjoituksista suurempi osa on hyviä kuin huonomman valmentajan vetämistä.
– näiden hyvien harjoitusten ansiosta urheilijat sitten kehittyvät.
– se mikä sitten on hyvä harjoitus, onkin kokonaan toinen juttu.

Lajitietous

Hyvä valmentaja tietää tarpeeksi paljon urheilijansa päälajin tekniikasta
– hyvän valmentajan pitää tietää minkälaiseen tekniikkamalliin lajissa pitää pyrkiä.
– pitää myös ymmärtää se, mikä on oleellista ja mikä epäoleellista lajissa ja sen harjoittelussa.

Hyvä valmentaja tietää tarpeeksi urheilijan päälajin fyysisistä vaatimuksista
– hyvän valmentajan pitää tietää millaiset fyysiset vaatimukset lajissa on. Esimerkiksi nopeuden, voiman, räjähtävän voiman ja kestävyyden vaatimukset lajiin liittyen pitäisi tietää.

Hyvä valmentaja osaa vetää kehittäviä tekniikkaharjoituksia
– hyvä valmentaja osaa opettaa urheilijaa harjoituksessa niin, että urheilija saa kehitettyä lajitekniikkaa parempaan suuntaan.Ei siis riitä, että valmentaja tietää mikä on hyvä tekniikka vaan valmentajan pitää myös osata opettaa urheilijaa niin, että urheilija oppii sen hyvän tekniikan.

Hyvä valmentaja osaa vetää kehittäviä fysiikkaharjoituksia
– hyvä valmentaja osaa vetää sellaisia harjoituksia, joissa urheilijan fyysiset ominaisuudet kehittyvät hyvin ja lajissa tarvittavaan muotoon.

Hyvä valmentaja ymmärtää, että hyvä harjoitus ei ole välttämättä raskas
– esimerkiksi jos haluaa voimaharjoituksen josta lihakset menee jumiin niin kannattaa tehdä vaikka 1000 askelkyykkyä. Tai jos haluaa tehdä pahalta tuntuvan nopeusharjoituksen niin kannattaa juosta vaikka 20×150 metriä täysillä melko lyhyellä palautuksella. Molemmat nämä kyllä tuntuvat raskailta ja niistä menee kroppa jumiin mutta ei ne vaan välttämättä silti ole kovin hyviä tai järkeviä.
– hyvä treeni voi olla esimerkiksi sellainen missä urheilija hyppää vain 7 korkeushyppyä (verryttelyhypyt mukaan lukien). Tälläinenhän ei ole kropalle kovinkaan raskas eikä elimmistö mene siitä jumiin mutta tietyssä vaiheessa tälläinen harjoitus hyvin tehtynä voi olla se kaikkein paras ja kehittävin harjoitus. Toki hyviä harjoituksia on paljon muunkinlaisia, siis myös raskas treeni voi olla hyvä.

Hyvä valmentaja osaa rytmittää harjoitusviikon (ja muunkin mittaiset jaksot) hyvin
– sillä miten harjoitukset ovat viikon sisälle rytmitetty, on pidemmällä aikavälillä hyvin suuri merkitys. Tärkein juttu rytmityksessä minun mielestä on se, että kehittävät nopeus- ja tekniikkatreenit pitää tehdä levänneenä (yleensä siis lepopäivän jälkeen). Ja nopeus- ja tekniikkatreenienhän kannattaisi aina olla kehittäviä, muuten niitä on melkolailla turha tehdä. Toisin sanoen tyhmästi rytmitetty harjoitusviikko estää tärkeimpien ominaisuuksien hyvän kehittymisen.

Hyvä valmentaja ymmärtää urheilijan iän ja harjoitustaustan harjoituksia suunnitellessaan
– eri-ikäisille kannattaa vetää erilaisia harjoituksia, 12-vuotiaalle pitää vetää erilaisia harjoituksia kuin 15-vuotiaalle ja 15-vuotiaalle erilaisia kuin aikuiselle.
– tämä ei tarkoita sitä, etteikö nuoremmille saisi opettaa vaikeita asioita tai että nuoremmilta ei saisi vaatia hyviä suoritustekniikoita.

Hyvä valmentaja tietää, että matkimalla ei tule koskaan niin hyväksi kuin mitä matkittava on:
– toisilta valmentajilta kannattaa ottaa vaikutteita ja kopioidakin hyviä liikkeitä ja ajatuksia valmennukseen liittyen mutta pitää muistaa että mitään ei pidä tehdä vain tekemisen takia. Ennen kuin jotain liikettä ruvetaan tekemään niin valmentajan on pitänyt miettiä kuinka liike tehdään.
– itsekin olen monesti nähnyt ja kuullut kun jonkun huippu-urheilijan harjoitusohjelmaa on yritetty matkia mutta tulosta ei vaan ole samalla tavalla tullut. Kaikkien valmentajien on siis itse löydettävä oma tyylinsä.
– matkimalla pelkästään jonkun keksimä/vetämä harjoite unohdetaan usein se, miten yksittäinen liike nivoutuu harjoittelun kokonaisuuteen. Toisin sanoen valmentajan täytyy aina perustella itselleen miksi jokin harjoite tehdään ja hänen täytyy kertoa urheilijoilleen miten (ja mahdollisesti myös miksi) se tehdään.

Opettamisen taito

Hyvä valmentaja osaa opettaa
– valmentaminen on oikeastaan urheilijoiden opettamista.
– taitojen opettaminen vaatii tiettyjen perusteiden ymmärtämistä, koska se miten valmentaja opetettavan asian ilmaisee urheilijoilleen määrää pitkälti sen miten hyvin urheilijat asian oppivat. Ja mitä paremmin ja enemmän urheilijat oppivat sitä parempia heistä tulee ja sitä parempaa kehitys on.

Hyvä valmentaja osaa valmentaa hyvin ainakin jonkin ikäisiä urheilijoita
– voi olla, että hyvä valmentaja osaa valmentaa hyvin vain lapsia, nuoria tai aikuisia. Mahdollista on myös se, että sama valmentaja osaa valmentaa kaiken ikäisiä. Mutta voi siis olla että joku on todella hyvä nuorisovalmentaja mutta ei saa aikuisurheilijoista irti kaikkea mahdollista, tai päinvastoin.
– hyvä valmentaja osaa tiedostaa sen minkä ikäisiä hän osaa valmentaa hyvin.

Hyvä valmentaja ymmärtää suunnitelman ja toteutuksen eron
– hyvin harvoin tarkasti suunniteltu harjoitus toteutuu täysin suunnitelman mukaan. Tai jos toteutuu niin silloin valmentaja todennäköisesti ei ole täysin kuunnellut urheilijan mielipiteitä ja vireystilaa harjoituksen aikana. Esimerkiksi juoksuharjoituksessa vetojen määrää, matkaa ja tehoa voi muuttaa suunnitellusta vireystilan perusteella.

Hyvä valmentaja ymmärtää että ”miten” on tärkeämpi kysymys kuin ”mitä”
– ilman jatkuvaa pyrkimystä kehittää suoritustekniikoita ja yleistä tekemisen tasoa ei kehitystä tule niin paljon kuin mahdollista.
– jos harjoittelu on pelkkää harjoitusohjelman suorittamista niin kehitys on hyvin hidasta tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikki tekeminen vaatii siis ajatustyötä jolla tekemisen laatua pyritään parantamaan.
– tähän perustuu myös valmennusfilosofiani perusajatus ”paras ei ole se kuka harjoittelee eniten tai koviten vaan se kuka harjoittelee parhaiten”.
– valmentajan pitäisi antaa mahdollisimman paljon palautetta urheilijalleen siitä miten suoritustekniikoita voisi kehittää. Mielellään tätä palautetta pitäisi antaa jokaisen suorituksen/sarjan jälkeen.

Hyvä valmentaja tulee hyvin toimeen urheilijoidensa kanssa
– tämä liittyy toisaalta hyvin läheisesti kommunikointiin mutta myös siihen, että hyvän valmentajan harjoitukset ovat keskimäärin mukavia tilaisuuksia.

Itsensä kehittäminen

Hyvä valmentaja kehittää itseään
– kukaan valmentaja ei ole täydellinen vaan kaikki voivat kehittää itseään vielä paremmaksi.
– kehitysärsykkeitä löytyy mm. tieteellisistä julkaisuista, valmennukseen liittyvistä videojulkaisuista, koulutuksista, toisten valmentajien kanssa keskustelemalla, huippujen toimintaa seuraamalla jne…

Hyvän valmentajan pitää tiedostaa heikkoutensa
– on hyvin vaikeaa kehittää itseään jos ei tiedä mitä yrittää kehittää. Yleensä kehitettävää löytyy ainakin jostain seuraavista osa-aluiesta: lajitekniikka, fyysinen harjoittelu, harjoittelun suunnittelu, opettamisen taito, kommunikointikyky urheilijoiden kanssa, palautuminen tai ravinto.

Hyvällä valmentajalla on tietyt perusjutut joihin valmennus nojaa ja jotka eivät helposti muutu
– jokaisen valmentajan pitää pohjata oma valmennustyylinsä joihinkin perusteisiin. Nämä perusjutut pitää olla niin vankat, etteivät ne heti ala muuttumaan vaikka ulkopuolelta tulisi minkälaista painetta.
– valmentaja ei siis suinpäin saa muuttaa omaa harjoitussuunnitelmaansa vain sen takia, että joku muu vetää jossainpäin erilaisia harjoituksia tai jos joku muu on hieman arvostellut valmentajan valmennustyyliä.

Kokonaisvaltainen valmennus

Hyvä valmentaja ymmärtää harjoittelun kokonaisuutena
– urheilijan ura koostuu harjoitusvuosista, harjoitusvuosi harjoituskausista, harjoituskaudet harjoitusviikoista, harjoitusviikot harjoituspäivistä, harjoituspäivät harjoituksista, harjoitukset harjoituksen sisäisistä osioista, harjoitusosiot harjoitusliikkeistä ja harjoitusliike varsinaisesta liikesuorituksesta.
– hyvä valmentaja pystyy liittämään nämä kaikki osaset yhteen. Toisaalta minkään yksittäisen liikesuorituksen täydellinen opetteleminen ei pelkästään riitä urheilijan pitkäaikaiseen kehittymiseen vaan valmentajan pitää osata liittää yksittäisen suoritukset osaksi suurempaa kokonaisuutta.

Hyvä valmentaja auttaa ja kuuntelee urheilijaa myös urheilun ulkopuolisissa asioissa
– valmentajan pitää pystyä auttamaan urheilijaa tietyissä urheilun ulkopuolissa jutuissa. Mitä nämä asiat sitten ovat niin se on aina hyvin tapauskohtaista. Urheilijan tekemisen tasoon vaikuttaa oleellisesti myös se mitä harjoitusten ulkopuolella tapahtuu joten jos urheilijan ja valmentajan kommunikointi toimii hyvin, pystyy valmentaja reagoimaan myös urheilun ulkopuolisiin asioihin harjoittelua keventämällä/tiukentamalla.

Hyvä valmentaja ottaa vastuun urheilijan kehityksestä
– jos urheilija ei kehity niin syy on joko valmentajassa tai urheilijassa. Jos urheilija tekee harjoitukset niin hyvin kuin pystyy mutta kehitystä ei silti pitkällä aikavälillä tapahdu niin vika on silloin oltava joko valmentajan harjoitusohjelmassa tai jossain muussa valmennukseen liittyvässä asiassa.

Hyvä valmentaja ottaa vastuun myös urheilijan loukkaantumisesta
– äkillisille vammoille (esim. nilkan nyrjähdys pelatessa tai käden murtuminen kaatuessa) ei yleensä mahda mitään mutta rasitusperäiset vammat (esim. polvi- ja selkävammat) aiheutuvat yleensä jonkinlaisista valmennusvirheistä (tai ainakin ne voitaisiin välttää jotenkin).
– hyvä valmentaja ymmärtää että suurin ”syyllinen” vammaan on yleensä valmentaja, joten hänen ei kannata syyllistää vamman syntymisestä pelkästään urheilijaa.

Hyvä valmentaja ymmärtää että valmentamisen pitää olla kokonaisvaltaista
– hyvä valmentaja ymmärtää ja sisäistää että urheilijan kehittymiseen ja tuloksiin vaikuttaa muutkin seikat kuin harjoitusten suorittaminen.
– myös valmentajan kehittymiseen valmentajana vaikuttaa moni muukin asia kuin harjoitusten vetäminen. Tätäkin seikkaa voisi ajatella valmentamisen kokonaisvaltaisuutena.

Luottamus ja kunnioitus

Urheilijat voivat luottaa hyvään valmentajaan
– jos urheilija kertoo valmentajalle henkilökohtaisia asioitaan niin hyvä valmentaja pitää asian itsellään eikä jaa sitä ulkopuolisille.
– hyvän luottamuksen ansiosta urheilijat voivat urheilla vapautuneemmin valmentajansa vetämissä harjoituksissa. Tämä puolestaan lisää harjoittelun laatua mikä taas näkyy urheilijan tuloksissa.

Hyvä valmentaja on rehellinen urheilijoilleen
– huijaamisesta jää aina lopulta kiinni, tai ainakin pitäisi jäädä. Tämä koskee kaikkea tekemistä. Ja koska valmentaja on rehellinen niin urheilijatkin voivat olla rehellisiä valmentajalle.

Hyvä valmentaja kunnioittaa omia urheilijoitaan
– valmentajan pitää olla ylpeä urheilijoistaan sekä heidän saavutuksistaan.
– valmentaja ei mollaa urheilijoitaan (ei esimerkiksi puhu halveksivaan sävyyn urheilijoistaan).
– valmentajan täytyy pitää urheilijoidensa puolia myös tilanteissa joissa urheilija ei ole itse paikalla.
– valmentaja antaa urheilijoillensa suoritusrauhan harjoituksissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valmentaja ei saa häiritä suorituksen aikana urheilijaa ja lisäksi valmentaja pitää huolen ettei kukaan muukaan pääse häiritsemään.

Hyvä valmentaja kunnioittaa toisten valmentajien tekemisiä
– hyvä valmentaja ei mene häiritsemään toisen valmentajan vetämää treeniä vaan antaa valmentajan tehdä työnsä rauhassa.
– hyvä valmentaja ei anna palautetta suoraan toisen valmentajan urheilijalle vaan aina valmentajalle (ellei muuta ole sovittu). Itseäni esimerkiksi ärsyttää suunnattomasti jos joku ulkopuolinen henkilö (usein joku muu valmentaja) menee antamaan tekniikka- tai harjoitusvinkkejä suoraan jonkun toisen valmentajan urheilijalle. Itsekin olen monesti törmännyt tilanteeseen jossa oman urheilijani tekniikkatreeni (tai kisa) on mennyt lähes tulkoon pilalle tilanteessa jossa joku ”ulkopuolinen” on tullut antamaan neuvoja vaikkei hän edes ole tiennyt mitä tekniikkajuttuja me ollaan oltu juuri miettimässä. Ylimääräiset ohjeet jäävät kuitenkin pyörimään vähintäänkin alitajuntaan ja sitä kautta heikentävät ainakin seuraavan suorituksen tasoa. Joskushan nämä ulkopuolisten ohjeet voivat olla hyviäkin mutta uudet jutut kannattaa aina harjoitella rauhassa oman valmentajan johdolla.

Hyvä valmentaja ansaitsee urheilijoidensa kunnioituksen
– hyvä valmentaja toimii niin, että urheilijat voivat olla ylpeitä valmentajastaan.
– mielellään tämä tarkoittaa myös harjoitusten ulkopuolista toimintaa.

Hyvä valmentaja kehittää urheilijan itseluottamusta
– hyvä valmentaja toimii niin, että urheilijan itseluottamus kasvaa. Käytännössä tämä tapahtuu yleensä useiden hyvien harjoitusten ansiosta.
– hyvä valmentaja tietää, että voittajan/onnistujan palkitseminen on parempi vaihtoehto kuin häviäjän/epäonnistujan rankaiseminen. Valmentajan pitäisi siis kannustaa onnistumaan eikä välttämään epäonnistumista. Jokainen voi itsekseen miettiä kuinka yleensä käy esimerkiksi harjoitusten verryttelyosioissa pelattavissa pallopeleissä, palkitaanko maalin tehnyt joukkue vai rangaistaanko maalin päästänyttä?