Valmentaja saa olla tyytyväinen

Joskus sattuu sellaisia treenejä, ettei etukäteen tai vielä treenin aikanakaan voi tietää mitä on tulossa. Joskus vaan tapahtuu todella yllättäviä suunnanmuutoksia ihan hetkessä. Tosin tälläisiä tapahtumia tapahtuu treeneissä äärimmäisen harvoin. Mutta tänään, päivän kolmannessa treenissä, sellainen tapahtui. Tälläiset hetket ovat niitä valmentamisen kohokohtia joina tulee mietittyä kahta asiaa: A) onko se muutos oikeasti totta ja B) mistä ihmeestä suunnanmuutos johtui?

Sannan ja Niinan treenikin tehtiin tänään Areenassa ja se kesti kaksi tuntia. Verryttelyn alku jo myöhästyi viitisentoista minuuttia erinäköisistä syistä. Meillä on tyttöjen kanssa sovittu, että myöhästyminen ei ole millään tavalla rangaistavaa, joten treeni aloitettiin tyttöjen saavuttua normaalisti. Verryttely aloitettiin jalkapallon kanssa kikkailuilla ja potkimisilla. Verryttelyliikkeinä tehtiin lantionpyöritysjuoksuja, sivuttaislaukkaa, polvennostokävelyä kädellä auttaen ja menninkäisiä. Liikkuvuusliikkeet tehtiin noiden jälkeen normaalisti. Nopeampina koordinaatioina tehtiin pakarajuoksuja, polvennostojuoksua, kuopaisuhyppelyä ja yhden jalan pyöräytysjuoksua. Verryttely oli tänään melko rauhallisella temmolla tehty ja aikaa meni taas melkoisesti kaikenlaisten urheilun ulkopuolisten asioiden jutusteluun.

Niinalla oli treenin alusta alkaen hieman huono vire, joten suunniteltu pituustreeni vaihtui pitkien vetojen treeniksi. Ensin Niina juoksi 2xkierroksen (ajat 1.18 ja 1.05), sitten 3×200 metriä (34,47-35,58) ja lopuksi vielä 2×150 metriä (22,18 ja 23,68). Vauhdit olivat siis melko reippaita mutteivat mahdottoman kovia kuitenkaan.

Sanna juoksi treenissään 60 metrisiä pystylähdöllä. Ensin yhden avausvedon ja sitten yhden reippaan kovan. Tuolle vedolle aika oli 8,09. Seuraava veto oli sitten jo täysillä. Aika 7,86 oli Sannan juoksemaksi noille tehoille jopa heikohko. Sekä valmentajan, että urheilijan suupielet alkoivat hieman kääntyä alaspäin. Kun oikeastaan kaikki viimeisen kuukauden aikana juostut kovat 60 metriset ovat olleet tuota samaa luokkaa niin ehdotinkin Sannalle että lopetaan päivän 60 metriset tuohon ja siirrytään juoksemaan pidempiä vetoja. Itseasiassa itselläni kävi jo mielessä, että jätetään alkukaudesta sileiden matkojen kisajuoksutkin välistä kun juoksu ei kulje niinkuin pitäisi ja keskitytään vain tällä hetkellä hyvin kulkeviin aitajuoksuihin. Sanna kuitenkin pyysi, että saisi juosta treenissä lisää 60 metrisiä ja halusi tietää jonkin tekniikka-asian jolla pääsisi kovempaa. Selitin sitten siis, että juoksussa askel näyttää todella tehokkaalle mutta hieman lyhyelle eli tavallaan paikallaan polkevalle. Mitäs neiti sitten tekikään? No pidensi hieman askelta ja seuraava juoksu kulki aikaan 7,73 eli vauhti kiihtyi hieman edellisestä. Aika oli oikeastaan jo ihan hyvä ja Sanna sai jo hieman rennommin keskittyä seuraavaan juoksuun. Seuraavan juoksun jälkeen minun piti kahdesti miettiä uskallanko Sannalle edes sanoa aikaa vai olinko ottanut ajan väärin. 7,51 on muistaakseni nimittäin kovin Sannan koskaan sisällä juoksema aika. Tuon juoksun jälkeen molemmilla olikin sitten jo suupielet ylöspäin. Lisää piti kuitenkin vielä juosta, koska piti varmistaa että tuo aika ei ollut mikään virheaika. No seuraava veto sitten hieman huonommalla juoksulla oli 7,60. Ja vielä seuraavakin jo selkeästi väsyneenä 7,68. Sisällä juostuiksi ajat olivat kyllä todella hyviä. Viime viikolla jos ulkona olisi tuon tyyppisiä juoksuja juostu niin ajat olisivat olleet vielä muutamia kymmenyksiä kovempia. Ja nyt ei enää tarvitse epäillä onko Sannan sileiden matkojenkin nopeus kunnossa vai ei.

Mitäs valmentajana taas tämän päivän treeneistä sitten opin. No ainakin seuraavat asiat: A) koskaan ei voi tietää millainen muutos kahden peräkkäisen suorituksen välillä tulee, B) pitkään vaivanneet ongelmat juoksussa voivat korjaantua yhdessä silmän räpäyksessä, C) usko omaan tekemiseen on kaikkein tärkein juttu. Nytkin jos Sanna olisi kuunnellut pelkästään minun ohjetta vaihtaa vedot pidempiin, olisi huippuajat jääneet juoksematta, D) tarpeeksi lahjakas urheilija pystyy nopeuttamaan juoksuaan jopa maksimaalisissa vedoissa juoksutekniikkaansa muokkaamalla, E) ilmeisesti reeneissä on siis oikeita asioita tehty kun juoksu alkaa kulkea, F) tämän päivän jälkeen ei taas tarvitse miettiä sitä miksi ihmeessä käytän valmentamiseen niin paljon aikaa kuin siihen käytän. Se mitä urheilijan silmissä näkyy tälläisen treenin loppupuolella on jotain sellaista mikä palkitsee valmentajaa käsittämättömän paljon.