Edellisen (siis toistaiseksi viimeisen) oikean yleisurheilukisan kisasin heinäkuussa 2012. Silloin hyppäsin korkeutta ja seivästä Lieksassa pm-kisoissa. Tuon jälkeen reilut pari vuotta meni niin, etten juurikaan harrastanut muuta urheilua kuin satunnaista lenkkeilyä ja talvella hiihtoa noin kerran viikossa. Viime kesänä kuitenkin aloin lenkkeillä hieman säännöllisemmin ja heinäkuun lopulla rupesin käymään kuntorasteillakin suunnistamassa.
Suunnistanut en ollut koskaan aiemmin kompassin kanssa (tai itse asiassa armeijassa suunnistettiin kerran), joten suunnistamisessa oli keskimäärin kaikki asiat uutta. Suunnistaminen on kuntoiluharrastuksena loistava ja kuntorastit formaattina erinomainen koska samassa tapahtumassa voi olla minkätasoisia suunnistajia tahansa ja liikkellelähtö tapahtuu liukuvana lähtönä. Ja osallistuvat saavat valita itselleen sopivan radan yleensä kolmesta tai neljästä eri vaihtoehdosta. Mielenkiintoa kuntorasteilla käyntiin tuo myös se, että kaikkien halukkaiden tulokset ja rastiväliajat tulevat nettiin näkyville melko pian suunnistuksen jälkeen. Tällöin omaa suoritusta on helppo vertailla muihin. Kesällä kävin suunnistamassa Joensuun kuntorasteja noin kerran viikossa ja jonkin verran suunnistus tuntui jopa kehittyvän loppukesän aikana.
Koska kaikella harrastamisella pitää olla joku tavoite niin tottakai minullakin sellainen on. Nimittäin Jukolan Viesti vajaan puolentoista vuoden päästä Enossa. Siihen mennessä pitäisi pystyä oma suoritustaso ja juoksukunto virittämään sellaiseen kuntoon, että paikka maineikkaan Kuusiston Jylhän kakkosjoukkueeseen aukeaisi. Ja mielellään vielä niin, että pystyisin kiertämään jonkin neljästä pisimmästä osuudesta. Itseasiassa tuo kakkosjoukkueeseen pääsy ei pitäisi olla ihan mahdoton tavoite, koska ketään muita varmoja osallistujia siinä ei vielä käsittääkseni olekaan.
Tuo parin vuoden mittaisen projektin onnistuminen vaatii muutamaa asiaa. Eli lisää kuntoa ja lisää suunnistustaitoa. Varusteet alkavat olla jo otsalamppua lukuunottamatta kunnossa. Nyt talven aikana olen käynyt hiihtämässä neljä lenkkiä ja yhteensä 52 kilometriä. Toivottavasti talvi kestäisi vielä sen aikaa että tuohon ehtisin ainakin 150 kilometriä saada lisää.
Suunnistustaito kehittyy puolestaan pelkästään suunnistamalla. Joensuussa on nyt tässä kuussa alkanut talvirastit ja olen ollut kahdella kerralla kolmesta paikalla. Tänään suunnistus oli Noljakassa ja itse suunnistin 4,2 kilometrin radan. Talvella rastivälit pitää juosta melkolailla pyöräteitä tai polkuja pitkin ja siksi reittiin tulee melko paljon lisämetrejä. Minulla mittariin kertyi tasan 6 kilometriä. Toisaalta rastit ovat vastaavasti aina ”helpoissa” paikoissa joten rastien etsimiseen ei tälläisellä amatöörilläkään mene kovin paljoa aikaa. Yhteensä reittiin kului 42 minuuttia. Tuollaisen vauhdin (10 minuuttia per karttakilometri) pitäminen kesärasteilla onkin ensi kesän tavoitteena. Ja sama tavoite on muuten myös puolentoista vuoden päästä Enossa.