Ennen kuin kausi 2014-2015 kunnolla alkaa, täytyy edellinen yhdentoista ja puolen kuukauden jakso vetää yhteen. Tuloksellisesti vuosi oli suuri pettymys ja vuoteen mahtui älyttömän paljon kaikkea sellaista, joista valmentajana olen oppinut paljon. Yksi suurimmista ajatuksista valmentamissen liittyen joka taas tämän kauden aikana vahvistui oli seuraava: vaikka tulokset ovatkin urheilussa tärkeitä niin silti tärkeintä minulle valmentajana on se, että valmentaja ja urheilija pystyvät nauttimaan harjoituksista läpi vuoden, harjoituksesta toiseen.
Numeeriset faktat
Vedettyjen harjoitusten lukumäärä, autolla ajokilometrit, kisa-/leiri-/koulutuspäivät ja henkilökohtaiset lepopäivät (siis semmoiset joina ei ollut harjoituksia/kisoja/leirejä/koulutuksia) ovat mittareita, joilla olen pari vuotta jo mitannut omaa valmennusvuottani. Tällä kaudella vedettyjä harjoituksia tuli yhteensä noin 550, autolla urheilun takia ajoin 24000 kilometriä, kisoissa/leireillä/koulutuksissa olin 101 päivänä ja vapaapäiviä ehdin pitämään 38. Olin asettanut itselleni tälle vuodelle tavoitteeksi omien vapaapäivien lisäämisen ja autolla ajokilometrien vähentämisen. Niissä onnistuinkin yllättävän hyvin. Autossa istuin noin 10000 kilometriä viime vuotta vähemmän ja vapaapäivien määrä nelinkertaistui kahteen edellisvuoteen verrattuna. Harjoitusten määrä sekä kisa-/leiri-/koulutuspäivät olivat samaa tasoa viime vuoden kanssa.
Kauteen liittyi myös paljon isoja muutoksia
Pari vuotta olin jo valmistautunut siihen, että syksyllä 2013 asetun asumaan Joensuuhun kokonaan. Noin 5 vuoden ajan ajoin Joensuusta Lieksaan kaksi kertaa viikossa treenejä vetämään 3-4 päiväksi viikossa. Jo pitkään oli kuitenkin tiedossa, että Hertta ja Jutta lähtevät syksyllä pois Lieksasta ja itse olin samalla päättänyt jättää Lieksassa käynnit todella vähäisiksi. Jutta tulikin viime syksynä Joensuuhun ja Hertta pari kuukautta myöhemmin joulukuun lopussa. Joten näiden tyttöjen kanssa oltiin ensimmäistä kertaa sellaisessa hyvässä tilanteessa että urheilijat ja valmentaja olivat samalla paikkakunnalla ja harjoitusolosuhteet ensimmäistä kertaa optimaaliset. Tytöt ilmoittivat kuitenkin heti tammikuussa etteivät jatka enää minun valmennuksessa. Kun päätös tuli tyttöjen puolelta niin ei minulla siihen ollut sen kummemmin mitään sanottavaa.
Toinen iso muutos oli se, että Marianne lähti opiskelemaan Kouvolaan tammikuun alussa. Kuuden vuoden ajan olin ollut katsomassa kaikki Mariannen tärkeimmät treenit mutta nyt Marianne treenasi kevään käytännössä yksinään Kouvolassa. Siellä harjoituspaikat ovat hyvin erilaiset Joensuuhun verrattuna, eikä esimerkiksi hyvää hyppypaikkaa ole lähimaillakaan. Nyt puolen vuoden tutustumisvaiheen jälkeen ollaan toivottavasti löydetty sopi treenisysteemi sinnekin.
Tuloksellisesti kausi oli pettymys
Kesällä tulokset olivat kaukana siitä mitä oli tarkoitus olla. Yhdellekään urheilijoistani tämä vuosi ei ollut ns. hyvä vuosi. Onneksi kaikille tuli harjoituksissa ja/tai kisoissa sellaisia onnistumisia, jotka kertoivat siitä että asioita on tehty oikein. Valmentajana olen myös tyytyväinen urheilijoiden asenteeseen treeneissä, siitä tulokset eivät ainakaan jääneet kiinni.
Loukkaantumisia, sairastumisia yms.
Lähestulkoon kaikilla loukkaantumiset tai sairastumiset häiritsivät merkittävästi kesän tuloskuntoa. Useat (tai jopa kaikki) pienemmät loukkaantumiset ovat varmasti harjoituksellisia virheitä ja niistä pyritään oppimaan tuleville kausille. Pienet kipuilut nilkkojen ja polvien aluella johtuivat ilmeisesti liian paljosta jalkojen rasittamisesta. Suurempi ongelma kesällä oli sitten siitepölyallergiaoireet, jotka tänä vuonna olivat normaalia ärhäkämpiä ja pitempikestoisia. Noihin kun lisätään vielä muutama muu sairastuminen kesän kisakaudella niin harjoittelua jouduttiin soveltamaan melko paljon. Ja tuloskunto putosi sairastumisten aikana yllättävän nopeasti todella paljon.
Vuoden paras kisa
Tälle kaudelle tuli vain yksi todella hyvä onnistuminen kisoihin. Sannan juoksu koti-Eliittikisoissa oli sellainen, jonka tiedettiin etukäteenkin olevan mahdollisuuksien mukainen. Mutta todella vaikean alkukauden jälkeen onnistuminen toisessa kauden pääkisoista oli henkisesti älyttömän tärkeä asia. Ajalla 14,38 entinen ennätys parantui kerralla 21 sadasosaa. Yllättäen aika jäi nelisen kymmenystä kovemmaksi kuin yksikään muu Sannan juoksu koko kesänä.
Kauden yhteenvedon toisen osan julkaisen jossain vaiheessa ensi viikolla.