Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2011

Kauden 2011 yhteenvetoa, 3/3

Kauden yhteenvedon kolmannessa osassa käyn lyhyesti läpi kaikkien kesällä kilpailleiden urheilijoideni kaudet plussien ja miinusten avulla. Urheilijat on käyty läpi ikäjärjestyksessä:

Anssi:
+ Hyviä hyppyjä pm-kisoissa ja tulos normaalia hyvää tasoa. Myös yksissä hallikisoissa hyvän tuntuisia hyppyjä. Ei mitään loukkaantumisia tai sairasteluja.
– Muut kaksi kisaa melko heikkoja. Pm-kisojen voittoputki katkesi.

Atso:
+ Sm-halleista hopeaa. Kesän alussa harjoitushypyt tosi hyviä. Nopeustaso parantui.
– Heinäkuun hämminki. Ei yhtään huippukisaa tällä kaudella.

Juho-Matti:
+ Ulkorata- ja halliennätys. Fysiikka parantui kokonaisuudessaan, nopeus kehittyi paljon. Harjoitusloikat parantui paljon.
– Nilkan seudun kipuilujen takia hyppymäärät kesällä tosi vähäiset. Ei yhtään huippukisaa kesällä. Sm-kisat ulkona hieman pettymys.

Maarit:
+ Ottelussa ja juoksuissa ennätykset. Nopeus lähti paranemaan hyvin loppukesällä. Ei loukkaantumisia tai paljoa sairastumisia.
– Kenttälajeissa jäi parantamisen varaa.

Marianne:
+ Ennätys uudelle kymmensenttiluvulle. Kahdesta viimeisestä kisasta jäi tosi hyvä fiilis. Voima ja nopeus kehittyivät. Treenithypyt parempia kuin aiemmin. Lisäksi oma kyky arvioida harjoittelua kehittyi tosi hyvälle tasolle.
-Nilkan pyörähdys sotki talvea. Pikkusairasteluja hieman liikaa keväällä. Hyppääminen katosi jonnekin heinäkuussa. Sm-kisat menivät hieman alakanttiin.

Joona:
+ Nopeus parantui. Ennätykset 300 ja 400 metrillä. Pitkät vedot kulkivat paremmin kuin aiemmin. Terveenä ja ehjänä oikeastaan koko vuoden.
– Satasen aika ei parantunut. Kisoja kesällä vähän.

Hertta:
+ ”Paluu mestariksi”. Loistavat Sm-kisat. Maaotteluedustukset. Ennätykset kaikkiin ottelulajeihin. Kunnon ajoitus ihan napissa. Kisatilanteiden käsittely. Ehjänä ja terveenä koko kauden. Oman kehon kuuntelu hyvää tasoa.
– Seiväs kokonaisuudessaan.

Jutta:
+ Sm-kisoissa loistavat onnistumiset, joiden kruununa Sm-kultaa. Kaikissa ottelulajeissa ennätyskunnossa. Maaotteluedustus. Kunnon ajoitus loistavaa. Ehjä ja terve pääpiirteissään (pikkujuttuja tosin oli).
– Kesän harjoittelu ei ollut ihan optimaalista. Halli-Sm-kisat. Monissa lajeissa jäi senttejä ja sekuntteja vielä varastoon.

Niina Kettunen:
+ Hieno venyminen Sm-pronssille. Ennätykset kaikissa päälajeissa. Nopeus kehittyi. Hyppyvarmuus tosi hyvällä tasolla. Oikeastaan terveenä ja ehjänä koko kauden. Treenamisen perustaso hyvää luokkaa.
– ”Pommit” jäi varastoon sekä pituudessa että loikassa.

Iida Kokko:
+ Ennätykset kaikkiin päälajeihin. Sm-kisoissa pituudessa tosi hyvä sijoitus. Nopeus kehittyi ainakin treeneissä. Hyviä tuloksia myös lisälajeissa. Tekeminen treeneissä aina hyvää.
– Jostain syystä kesän tulokset eivät olleet aivan niin hyviä kuin talvella ja keväällä vielä näytti tulevan. Selässä/pakarassa kipuilua kauden loppupuolella.

Ella Eronen:
+ Pituudessa ja 3-loikassa hyvää kehittymistä. Pituuden viimeisen kisan ennätysparannus. Sm-kisat meni tosi hyvin. Nopeus kehittyi. Yleinen harjoittelun taso parantui huomattavasti ja nyt tekeminen aina hyvää.
– Juoksujen ennätykset olisivat paljon paremmat jos kisoja oli tullut. Epävarmuutta hieman liikaa kisasuorituksissa.

Sanna Jaatinen:
+ Ennätykset muodostuivat tosi koviksi. Sm-kisoista pronssia. Nopeus parantui paljon. Kisatilanteen hallinta kokonaisuudessaan. Eri tehoalueiden (täysillä, kovaa, rennon kovaa, rennosti yms.) hallinta. Kyky analysoida tekemistä ja tekniikkaa on hyvällä tasolla.
– Turhan tiukka kisarytmi heinäkuussa. Selän/pakaran kipuilu heikensi elo-syyskuun tuloksia. Aitajuoksussa ja 3-loikassa parhaat tulokset jäivät tulematta. Sm-kisojen nilkka.

Kimmo Martikainen:
+ Ennätykset parantuivat tosi paljon. Sm-kisojen sijoitus. Kaikki treenitekeminen parantui paljon ja on hyvällä tasolla. Taito ja ketteryys kehittyivät. Terveenä ja ehjänä koko vuoden.
– Oishan se ollu kiva päästä moukarissa uudelle kymmenmetriluvullekin.

Muut:
+ Harjoituksissa pääpiirteissään hyvää tekemistä.
– Kisoja vähän tai ei ollenkaan joten todellista kuntoa/tasoa vaikea arvioda.

Kimmon kausi päättyi ennätykseen

Kimmokin sai tänään oman kisakautensa päätökseen Polvijärvellä käydyissä heittokisoissa. Kuulassa syntyi tulos 10,89 ja moukarissa oma ennätys kohentui 48,93:een. Entinen ennätys parantui 30 senttiä joten tähän on hyvä päättää tämä kausi.

Kauden 2011 yhteenvetoa, 2/3

Tässä yhteenvedon toisessa osassa on tarkoitus vetää kausi yhteen hieman muutenkin kuin pelkkien numeeristen faktojen kautta. Lisäksi yritän hieman kertoa siitä miten kauden aikana harjoiteltiin.

Miten kausi meni?

Ensiksikin, kausi kokonaisuudessaan oli aivan loistava. Treeneissä oli keskimäärin todella mukavaa puolin ja toisin. Samoin leireillä ja kisoissa. Oikeasti on mahtavaa ja todella antoisaa toimia tälläisten urheilijoiden kanssa.

Pääpiirteissään urheilijat pysyivät terveinä. Pahasti kokonaan harjoittelua haittaavia loukkaantumisia ei tainut olla kellään, jotain pikkujuttuja kuten nilkan pyörähtämisiä ja pieniä pakarakipuiluja oli useammallakin mutta niiden kanssa tultiin jotenkin toimeen. Vuoden aikana tuli kyllä kaikenlaisia muitakin ongelmatilanteita eteen mutta kaikista niistäkin jotenkin selvittiin eteenpäin.

Sm-kisat sujuivat lähes tulkoon täydellisesti. Muutama urheilija jäi hieman heikompaan tulokseen/sijoitukseen kuin mihin kunto olisi antanut myöten mutta kaikki muut kyllä venyivät tai ainakin suorituivat omalla tasollaan. Kymmenen Sm-mitalia oli loistava saavutus. Ennätyksiä tuli kauden aikana niin paljon että niiden laskuissa en kyllä pysynyt enää mukana.

Harjoittelua jos yhteenvetää jollain tapaa niin voisin sanoa, että tekemisen taso treeneissä on ollut tosi hyvää. Oikeastaan kaikki tärkeät harjoitukset/harjoitteet on saatu tehtyä hyvin. Jos jonkin yksittäisen jutun vielä toisin esiin niin kaikkien urheilijoiden nopeus parantui kauden aikana. Nopeus on ainakin minun mielestä kuitenkin kaikkein haastavin kehitettävä ominaisuus (ja samalla tärkein), joten hieno juttu että kaikilla sekin puoli meni eteenpäin.

Millä periaatteilla harjoiteltiin?

Harjoitteluhan perustuu siis täysin Valmennusfilosia-kohdassa löytyviin periaatteisiin. Harjoittelukausi on jaettu melkein kaikilla normaaliin kahden kilpailukauden rytmiin (PK-PK2-KVK/KK-PK-PK2-KVK-KK). Muutamien urheilijoiden kanssa haettiin myös hieman kolmen kilpailukauden rytmiä jolloin kesäkuun puolivälin jälkeen tuli vielä uusi melko lyhyt harjoittelukausi ja sen päälle elokuussa kolmas kilpailukausi.

Periaatteessa koko talvikausi oli fysiikan kehittämisen aikaa. Ominaisuuksista tärkeimpiä harjoitettavia olivat nopeus ja lihaskunto sekä yleinen taitavuus mutta myös muita ominaisuuksia treenattiin viikottain. Kesällä pääpaino oli lajiharjoituksissa sekä nopeudessa.

Harjoittelun pääjohtoajatus oli ja on laatu. Harjoitusmäärät ovat melko vähäisiä moniin muihin verrattuna mutta laatu kaikessa tekemisessä pyritään pitämään korkealla. Laadukkuutta on tarkoitus korostaa kaikissa treeneissä,  siis myös peruskuntotreeneissä, voimatreeneissä, nopeustreeneissä kuin tekniikkatreeneissäkin. Ja tietenkin myös kisoissa ja niihin valmistautumisissa.

Taas tässä kauden loppupuolella muutamien urheilijoiden kanssa käytiin keskustelua siitä kuinka tärkeää urheilu on. Ja tultiin siihen johtopäätökseen että eihän tämä urheilu lopulta ole kuin vaan osa elämää, itseasiassa moni muu juttu on tai ainakin pitäisi olla tärkeämpää. Urheilun edelle menevät  ainakin terveys, perhe, ihmissuhteet sekä yleensä myös koulu. Toisaalta eipä urheilu onnistukaan jos edellä mainitut asiat eivät ole hyvässä kunnossa.

Mitä kehittyminen sitten vaati urheilijoilta ja valmentajalta?

Kaikista tärkeintä on sitoutuminen pitkään kauteen. Tulosta ei tule millään hokkuspokkus-jutuilla vaan pelkästään hyvän harjoituskauden ansiosta. Lisäksi vaaditaan kovaa uskoa itseensä ja valmennuslinjaan. Ilman itseluottamusta itsestään ei saa irti sitä mitä sieltä on saatavissa. Ja itseluottamushan kehittyy hyvien treenien kautta. Ja kehittymiseen tarvitaan myös rohkeutta. Esimerkiksi korkeushypyssä vaatii rohkeutta hypätä korkeamman riman yli kuin aiemmin ja punttitreenissä kyykkysarjan tekeminen isommalla painolla vaatii samaa rohkeutta. Rohkeutta tarvitaan myös kaikkien uusien harjoitteiden kokeilemiseen.

Ja jotta treeneistä saadaan laadukkaita, täytyy harjoitteisiin keskittyä. Lopputulos (siis esimerkiksi kesän kisatulos) on aivan eri jos keskimäärin kaikki harjoitteet tekee niin hyvin kuin osaa eikä pelkästään sinnepäin. Tämäkin on onneksi suurin piirtein kaikilla urheilijoillani hyvin tiedostettuna. Se mitä harjoitteiden välissä tehdään/puuhaillaan/jutustellaan onkin sitten toinen juttu. Silloin nimittäin ajatukset saavatkin harhailla muuallakin, kunhan vaan taas seuraavan suorituksen aikana keskittyminen on hyvää. Toinen harjoituksellinen juttu on tehovaihtelujen ymmärtäminen. Esimerkiksi nopeustreenejä tehdään usealla tehoalueella. Rennot juoksut pitää olla rentoja ja täysillä juostavat juoksut ovat sitten täysillä. Ero näiden välillä pitäisi olla selkeä. Tässä meillä on vielä osan urheilijoista kanssa opeteltavaa mutta moni kyllä osaa jo tehdä suoritukset sellaisella teholla kuin valmentajana haluan. Esimerkiksi noissa juoksuvedoissa täytyy muistaa että jos tarkoitus on juosta vaikka 100 metrinen 80 prosentin teholla niin kaikkein paras mahdollinen vauhti kyseiseen juoksuun on se 80 prosenttia, ei 90, 95 eikä 70 prosenttia.

Kehittyminen vaatii myös paljon kisoja. Tänä vuonna taas tuli hyvin esiin se, että jos kesän aikana halutaan saada lajitulos mahdollisimman hyväksi niin kisoja pitää kiertää paljon. Harvoin nimittäin olosuhteet, vastustajien taso sekä oma kunto sekä vireystila sattuvat kaikki sopiviksi samaan aikaan. Jos kesän aikana kilpailee jossain lajissa vain kerran tai pari, ei todellisesta tuloskunnosta pysty sanomaan oikeastaan mitään. Jos kisoja on kuitenkin vaikka kymmenen niin todennäköisesti parissa kisassa niistä kaikki nuo edellä mainitut seikat saattavat jo natsata kohdilleen ja huipputulosta voi odottaa.

Ja lopuksi vielä muistutus siitä että kehittyminen vaatii ennenkaikkea kovaa päätä. Mitä paremmaksi urheilija kehittyy, sitä enemmän ulkopuolelta alkaa tulla ohjeita siitä kuinka pitäisi harjoitella. Yllättävän paljon tulee myös sellaista kommenttia että ei tuollaisella treenillä voi kehittyä vaan harjoitella pitäisi paljon enemmän ja kovempaa. Ja voimaa pitäisi tietysti harjoitella paljon enemmän. Ja sitten pitäisi tehdä sitä ja tätä, ja tuota. Ja siihen päälle vielä kaikkea muutakin. Mikäli urheilija (ja valmentaja) eivät luota tarpeeksi tekemisiinsä menee heidän päänsä aivan sekaisin. Ja jos harjoitteluun tulee tuollaisia epävarmuustekijöitä niin itseluottamus heikkenee ja sitä kautta harjoitusten laatu kärsii ja tuloksia ei enää tulekaan. Mutta onneksi meillä on oma valmennuslinja löytynyt jota ei ruveta ainakaan ensi kaudeksi mihinkään muuttamaan. Sanoivatpa muut mitä tahansa. Katsellaan sitten vuoden päästä millaista tulosta sitten on aikaan saatu.

Kauden 2011 yhteenvetoa, 1/3

Kauden yhteenvedon ajattelin kirjoittaa kolmessa osassa koska kaikenlaista yhteenvedettävää juttua on niin paljon. Ekassa osassa käyn läpi numeeristen faktojen kautta läpi kauden saavutukset ja sen mitä se minulta valmentajana vaati. Tokassa osassa voisin kertoa oman näkemykseni siitä miksi meillä meni/menee niin hyvin kuin menee. Kolmannessa osassa ajattelin sitten käydä läpi kaikkien urheilijoideni kauden yksitellen pääpiirteissään. Mutta nyt siis kauden 2010-2011 yhteenvetoa:

Sm-menestys (sijoitukset kahdeksan joukkoon):

Kymmenen mitalia ja 14 sijoituista sijoille 4-8

Kultaa: Hertta N17 pituus ja Jutta N17 7-ottelu

Hopeaa: Hertta N17 7-ottelu, Atso M19 halli-korkeus, T15 (Iida ja Niina) pituuden joukkue

Pronssia: Jutta N17 korkeus, Niina T15 3-loikka, Sanna T14 pituus, T14 (Sanna ja Ella) pituuden ja 3-loikan joukkue

Neljäs: Hertta N17 korkeus, Jutta N17 keihäs, Hertta N17 halli 5-ottelu, T15 (Niina ja Iida) 3-loikan joukkue

Viides: Marianne N17 korkeus, Sanna T14 3-loikka, Kimmo P14 moukari

Kuudes: Juho M19 3-loikka, Iida T15 pituus

Seitsemäs: Atso M19 korkeus, Juho M19 halli-3-loikka, T15 4×80 metrin aidat

Kahdeksas: Marianne N17 halli-korkeus, T15 4x100m

Maaottelu-edustukset:

Hertta: 17-vuotiaiden Ruotsiottelussa pituus (neljäs) ja nuorten Pohjoismaiden mestaruusotteluissa N17 7-ottelu (yhdeksäs)

Jutta: nuorten Pohjoismaiden mestaruusotteluissa N17 7-ottelu (kuudes)

Lisäksi Alueottelussa mukana olivat Atso, Joona ja Marianne

Piirinennätykset:

Jutta: N17 7-ottelu

Hertta: N17-ottelu (piti hallussaan noin kolme viikkoa)

Sanna: T14 ja T15 pituus

Iida, Sanna, Niina ja Ella: T15 4×80 metrin aidat ja 4×100 metriä

Mitäs kausi sitten vaati valmentajalta:

Laskeskelin viime viikolla, että edellisten 12 kuukauden aikana olin ajanut autolla valmennushommien takia vähän reilut 30 000 kilometriä. Kun mukaan lasketaan linja-autossa, junassa sekä toisten kyydissä autossa istumiset niin kokonaiskilometrimäärä nousee noin 36 000 kilometriin.

Erilaisissa yleisurheilun koulutustilaisuuksissa (lähinnä itse kouluttajana) olin ollut 16 päivänä, leireillä olin ollut 29 päivänä ja kisoissa 56 päivänä. Yhteensä siis oli 101 päivää joina olin tuollaisissa hyvin läheisesti valmennukseen liittyvissä jutuissa mukana.

Tarkkaa määrää vedetyille harjoituksille en pysty nyt laskemaan, koska kone jolla tarkat valmennuspäiväkirjat ovat, on tällä hetkellä epäkunnossa. Melko valistunut veikkaus on kuitenkin, että harjoituksia joita olin paikan päällä seuraamassa, oli kauden aikana noin 500.

Vapaapäiviä valmennuksesta oli todennäköisesti noin 10.

Joensuun koululaiskisat

Tänään kisailtiin vielä Joensuun koululaiskisat. Ja tulihan siellä näin kauden loppuun vielä hyviä tuloksiakin (kuten koululaiskisoissa aina). Sanna työnsi kuulassa ennätyksensä 9,70 ja sijoittui toiseksi. 100 metriä meni pienoiseen vastatuuleen 13,24 ja pituudessa vastaavasti pienoiseen myötätuuleen 527. Näistä molemmista lajeista Sannalle mestaruus.

Ella oli pituudessa hirmuiskussa ja laittoi Sannan tosi tiukoille mestaruuskamppailusssa. Ekalla ennätys parantui 35 senttiä lukemiin 512, joten samalla siis ylittyi viiden metrin haamuraja. Hieno kauden päätös siis Ellalle.

Nämä Joensuun koululaiskisat olivat muuten myös kesän suurimmat yleisurheilukilpailut Pohjois-Karjalassa. Mukana oli noin 460 osallistujaa ja kisat olivat koululaiskisoiksi eriomaisesti järjestetyt. Kuuluttamoon, jossa itse olin tulospalvelua hoitamassa, ei tullut yhtään mutinoita mistään toimitsijaerheistä, virheellisistä tuloksista tai aikatauluongelmista. Näin hyvin menneet kisat ovat oikeasti harvassa.

Kisat olivat samalla minun osalta kauden päätöskisat (Kimmo tosin käy vielä heittämässä viikonloppuna kisat joita en mene paikan päälle seuraamaan). Nyt parin seuraavan viikon aikana ladataan akkuja seuraavaan reilun yhdentoista kuukauden rypistykseen. Yhteenvetoja kuluneesta kaudesta tulee lähiaikoina luettavaksi.