Aihearkisto: Kilpailut

Kisailuja ja treenaamista

Eilen Peppi-Rosa kisasi Joensuussa pidetyissä Joy Gameseissa ja Nea teki treeniä. Pepillä lajeina olivat 60 metriä ja 1000 metriä. Edellisen viikonlopun kisat menivät Peppi-Rosalla vähän miten sattuu ja nyt näissä kisoissa olikin tärkeää palata omalle tasolle. 60 metrinen olikin selkeästi viime viikkoa parempaa, aika 8,69 ei vielä kuitenkaan ollut samanlainen kuin kolmisen viikkoa sitten pm-halleissa. Kun lähtöä ja kiihdytystä saadaan petrattua niin ennätyksetkin kyllä taas parantuvat. Jokin aika sitten Peppi-Rosa puhui, siitä että voisi juosta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös kestomatkan ja nyt oli sitten mahdollisuus 1000 metriseen. Käytännössä tämä kisa tuli nyt ilman erillistä harjoittelua ja ajaksi tuli 3.44,47. Pienellä erillisharjoittelulla aika varmaan saataisiin hyvin nopeastikin noin 15 sekuntia paremmaksi.

Nea ei näissä kisoissa kisaillut mutta treenin teki kuitenkin. Verryttely sisälsi kilometrin verryttelyä, aitakävelyitä 6×3-4×6-aitaa (suoraan, takaperin, viivi-liike, sivuttain, suoraan, taemman jalan venytykset), venyttelyt ja koordinaatioita 4x2x noin 20 metriä (pakarajuoksu, polvennostojuoksu, kuopaisuhyppely ja suorin jaloin juoksu). Juoksuosio sisälsi tällä kertaa avausvetoja 2×50 metriä, pitkien aitojen (35m välit ja 68cm aidat) vetoja noin 3×120 metriä ja 4×160 metriä. Näissä vedoissa vauhdit olivat lähestulkoon 300 metrin aitojen kisavauhtia. Juoksujen jälkeen jatkettiin kehonhallinta- ja voimaosiolla. Voimistelupallolla tehtiin lihaskuntoliikkeitä noin 10×10-20 toistoa. Leukoja ja puolapuuvatsoja tehtiin kahdet maksimisarjat (noin 4 ja 10) ja lisäksi käsipainoilla hauista 2x10x8 kilolla. Treenin loppuun tehtiin vielä muutamaa kehonhallinta-/pitoliikettä (etunojassa vastakkainen käsi+jalka ilmaan, tähtipito puolta vaihdellen ja lankkupito). Yhteensä Nealla treeniin aikaa meni kolmisen tuntia, eli välillä ei varsinaisesti ainakaan kiirettä pidetty.

Tanhuvaarassa kisaamassa

Eilen käytiin Nean ja Pepin kanssa Tanhuvaarassa etelä-Savon avoimissa pm-halleissa. Molemmat tytöt juoksivat 60 metriä aitojen kanssa ja ilman. Tanhuvaara on kisapaikkana hyvin erilainen kuin normaalit hallit kun käytössä on oikeastaan vain 100 metrin juoksusuora kuudella juoksuradalla ja suoran päässä olevalla pituuspaikalla sekä noin 50 metrin levennysosa, joka kisoissa on pelkästään kuulantyöntäjien ja korkeushyppääjien käytössä. Kisaajia oli nyt vielä mukana ennätysmäärä kun noille alueille kisaamaan ja verryttelemään ahtautui 160 ja sen lisäksi paikalla olivat toimitsijat ja huoltajat. Mutta hienosti kaikki kuitenkin sopivat halliin ja hyviä tuloksiakin nähtiin.

Tytöt juoksivat ensin aitakisan. Nealla juoksu oli juoksu oli ensimmäisten parin askeleen jälkeen viimeiseen aitaväliin asti todella hyvää. Reipas osuma viimeiseen aitaa ja loppusileän hiljentely hidasti vähän aikaa mutta silti oma ennätys parantui pari kymmenystä. Aika 9,08 on tosi hyvä. Pepillä ei eilen ollut paras päivä. Aitajuoksu ei lähtenyt alusta menemään hyvin ja kun loppukaan ei ollut normaalia niin ajaksi jäi 10,42.

60 metrin sileä juostiin reilut kolme tuntia aitojen jälkeen. Tämä ei Neallakaan ollut niin hyvää juoksua kuin aidoissa. Nyt ajaksi tuli 8,34.Uskoisin, että tuosta saadaan tiputettua kuukauden aikana aika paljonkin pois, kunhan vaan saadaan tehtyä pari hyvää täsmätreeniä etenkin lähtöön. Pepillä sileä matkakaan ei mennyt hyvin. Aika 8,90 ei oikeastaan ollut lähelläkään sitä mitä se normaalisti olisi.

Alla videot juoksuihin:

Toinen päivä ensimmäistä parempi

Tänään siis pm-hallit jatkuivat. Tämä päivä oli omien urheilijoideni osalta kokonaisuudessaan hieman eilistä parempi.

15-sarjan pituudessa hyppäämässä oli Oona. Varsinaisia pituustreenejä on harjoituskaudella alla suunnilleen yksi ja kisoja kaksi. Koko ajan hyppääminen on kuitenkin mennyt parempaan suuntaan ja tänään pisin mitattu hyppy oli 467. Sillä tuli kisassa hopeaa.

Tyttöjen aitajuoksu oikeastaan jopa hieman jännitti. Vaikka Nea ja Peppi-Rosa molemmat viimeisissä treeneissä ovatkin juosseet hyvännäköistä juoksemista, on kisassa aina yksittäisen huonon askeleen/alastulon mahdollista heikentää tulosta huomattavastikin. Nea juoksi voittoon melko puhtaalla juoksulla ja ajalla 9,27, Peppi-Rosa juoksi kolmanneksi 10,03:lla ja myöskin melko puhtaalla juoksulla. Molemmilla ajat tulevat paranemaan vielä tälläkin hallikaudella selkeästi kunhan juoksuihin saadaan lisää röyhkeyttä sekä välijuoksuun että lähtöön.

Peppi-Rosa on viime aikoina hyppinyt seivästä useammankin treenin lopussa ja nyt kisassa ylittyi 210. Nyt ennätys parantui 18 senttiä ja joukkoon mahtui pari sellaista ylitystä, joilla olisi ollut mahdollisuuksia vieläkin korkeampiin ylityksiin. Mestaruus tuli kuitenkin jo tuollakin.

Nea työnsi vaihteeksi kuulaa. Siinäkin tuli mestaruus 8,93:n työnnöllä. Tämmöiset sivulajien kilpailut ovat siinä mielessä hyviä, että näissä voi joutua tiukasti kamppailemaan hyvistä sijoista. Nyt mestaruus tuli yhden sentin turvin seuraavaan tyttöön.

Tuuli työnsi kuulaa 17-sarjassa. Tulos 10,71 toi kisan kakkossijan. Tuollainen hieman vajaa 11 metrinen on tällä hetkellä sellainen peruskisatulos. Vaikka kesän ennätykseen jäi matkaa reilut puoli metriä, ei tämän pidemmälle ole lentänyt kuin siinä ennätyskisassa ja marraskuun kuukausikisoissa. Ja on tämä metrin paremmin kuin viime talvena. Siinä mielessä ollaan ihan hyvään suuntaan menossa.

Peppi-Rosan kolmas laji oli 200 metriä. Pitkä päivä ja pari lajia painoivat sen verran, ettei juoksuvire ollut enää ihan parhainta. Ajalla 29,03 tuli kuitenkin hopeaa. Nean kanssa sovittiin että alunperin suunnitelmissa ollut 200 metrinen jätettiin juoksematta. Aitajuoksun jälkeen lihakset kiristeli sen verran, että mieluummin 200 metriä jäi nyt juoksematta kuin muut tulevien viikkojen kisat.

Tyttöjen aitajuoksun video:

Pm-hallit alkuun

Viikonloppuna Joensuussa kisataan isot pm-hallikisat, kun mukaan ilmoittautuneita urheilijoita on yli 350 ja he tulevat 44 eri seurasta. Itselläni kisat menevät pääosin tulospalveluhommissa mutta mahdollisuuksien mukaan yritän ehtiä valmennettavieni suorituksia näkemään.

Harjoittelua ja ”kuntohuippua” pyritään lähes useamman urheilijan kohdalla ajoittamaan niin, että hallikauden paras vire olisi maaliskuun alussa. Tampere Junior Indoor Gamesit kisataan silloin ja se, on päätähtäin niillä ketkä sinne lähtevät. Toisilla hallikausi saattaa suunnilleen alkaa ja loppua näihin pm-halleihin. Joka tapauksessa nämä Joensuun hallikisat ovat sen verran aikaisessa vaiheessa, ettei kenelläkään vielä kovin montaa täysivauhtista lajisuoritusta ole tehtynä ennen kisaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei askelmerkit ja lajitekniikat vielä ole niin varmalla pohjalla kuin ne toivottavasti ovat aina kesäkauden lopussa. Kuitenkin omia ennätystuloksia saa tulla jo heti näin kauden alussa.

Tänään kisaamassa oli neljä omaa valmennettavaani Katajasta sekä LU:sta muutamia, joille kerran viikossa vedän lähinnä pikajuoksutreeniä.

15-sarjan 60 metrillä Nea, Peppi-Rosa ja Oona ottivat alkuerissä ja loppukilpailussa sijat 1,3 ja 4. Nealla on ollut haastavahkot viisi kuukautta Sm-kisojen jälkeen. Tämän päiväiset kisajuoksut olivat Nealla oikeastaan ensimmäiset täysin täysillä juostut täyden tehon juoksut elokuun lopun jälkeen. Tässä tilanteessa juostu 8,32 on kyllä hyvä kisakauden avaus. Peppi-Rosa sivusi joulukuussa juostua ennätystään 8,59. Viime vuodesta ennätys on nyt parantunut 6 sadasosaa ja parantuu tulevissa kisoissa toivottavasti vielä lisää. Oonalla kovempi juoksu sattui alkueriin, joissa syntyi ennätys 8,68. Siinä on 7 sadasosan harppaus joulukuussa juostuun edelliseen ennätykseen.

Oonan kolmiloikkakisa ei mennyt aivat suunnitelmien mukaan. Hopeasijalle oikeuttanut halliennätys 10,13 ei ollut oikeastaan lähelläkään sitä, mitä Oona viimeisissä treeneissä on hyppinyt. Tänään tosin oli ongelmia askelmerkin kanssa, joten se selittää ainakin osan tuloksesta.

Neljäs kisaaja oli sitten 17-sarjassa oleva Tuuli. Ensimmäisen kisansa 500 grammaisella keihäällä heittänyt Tuuli sai tuloksen 30,23. Harjoitusheitto oli vielä lentänyt noin 5 metriä pidemmälle mutta kisassa ei sitten tullut tuon pidempää. Tulos on hieman parempi kuin viime talvena heitetty tulos 100 grammaa kevyemmällä keihäällä. Koska olo ei ollut tänään kuitenkaan oikein hyvä ja paikatkin kipuilivat, jäi Tuulilta tältä päivältä muut lajit tekemättä, saapa nähdä jääkö huomiseltakin.

Lieksalaisille olen siis käynyt kerran viikossa vetämässä treenejä, lähinnä noissa treeneissä on tehty pikajuoksujuttuja ja viikon muut treenit heillä on sitten ollut lähinnä seiväshyppytreenejä. Tällä kaudella olen tosin lisäksi vähän antanut vinkkejä myös muihin harjoituksiin sekä Joensuun leiripäivillä vetänyt myös muiden yu-lajien treenejä heille. Tuosta porukasta ainoana pikajuoksua tänään juoksi Eero 13-sarjassa. Oma ennätys kohentuikin siinä roimasti. Loppukilpailussa meni 8,12. Siinä on 66 sadasosaa kehitystä kesästä.

Huomenna sitten jatketaan kisaamista mm. aidoissa ja pituudessa.

Tässä video tyttöjen 60 metrin finaalijuoksusta:

Jukolan viesti onnistuneesti takana

Viimeisten kuukausien aikana olen useammallekin henkilölle ehtinyt sanomaan, että kaikkien (ainakin) urheiluihmisten pitää vähintään kerran eläessään käydä kokemassa Jukolan viestin tunnelma paikan päällä ja mielellään juostakin viestissä. Itse en koskaan aiemmin ole ollut edes katsomassa paikan päällä miltä Jukolassa näyttää. TV:n ja radion välityksellä olen kyllä vuosittain suunnistusta seurannut. Itselleni ensimmäinen kerta tuli ajankohtaiseksi viime viikonlopulle.

Edustamani Kuusiston Jylhän matkaa kohti ensi vuoden Jukolan Viestiä voi seurata Facebookissa (https://www.facebook.com/kuusistonjylha/)

Ohessa kaksi versiota (lyhyt ja pitkä) omasta suorituksestani ja kaikesta aiheeseen liittyvästä:

LYHYT VERSIO:

Kuusiston Jylhän joukkueella oli nyt viides kerta Jukolan viestissä. Osa porukasta on juossut jokaisella kerralla, itselläni oli tarkoitus juosta vasta ensi vuoden viestissä kakkosjoukkuessa mutta yhden juoksijan ulkomaan työkomennuksen takia tulin juoksemaan, ja suoraan ykkösjoukkueeseen jo nyt.

KuJy:n joukkue Jukolassa 2016Kuvassa KuJy:n joukkue Jukolassa 2016 juoksujärjestyksessä (vasemmalta alhaalta Sami, Petri, Ilkka ja vasemmalta ylhäältä Anssi, Arto, Sauli ja toipilasankkuri Jukka. Kuvan otti manageri-Atso)

Viikonlopun keli sattui olemaan hyvin haastava. Perjantaista alkaen sateli vettä, välillä kovemmin ja välillä vähän vähemmän. Lisäksi tuuli välillä vaarallisen kovasti. Kelistä aiheutui haasteita niin autojen pysäköintiin, liikkumiseen alueella/-lle, majoitustelttojen pystyttämiseen, likaisten/märkien vaatteiden määriin, kisan seuraamiseen ja itse suunnistamiseenkin.

Minulla juostavaksi tuli nelososuus eli 8,2 kilometrin osuus. Lähdin matkaan klo 4.27. Etukäteen olin päättänyt juosta varman päälle ainakin ensimmäiset rastivälit. Yritinkin ottaa ne rauhallisesti ja varman päälle mutta todellisuudessa pahimmat pummit tulivat juuri rasteille 1 ja 2. Ekalla rastivälillä haahuilin 10 minuuttia ylimääräistä ennenkuin paikansin itseni. Ja toisen rastin lähettyvillä oli sen verran muitakin rasteja, että oman sijainnin paikantaminen vei pari minuuttia. Muut rastivälit tulivatkin sitten pääasiassa yllättävän hyvin.

GPS:n piirtämä reitti osuudestani löytyy alempaa.

Jukolan viestissä suunnistaminen poikkeaa huomattavasti normaaleista kunto- ja kiintorasteista. Kartat ovat hyvin ajantasaisia, osuuksilla on paljon hajontoja eli saman osuuden juoksijat juoksevat osittain eri rastien kautta ja koska metsässä on 7:n miesten ja 4:n naisten osuuden rastit on rastien kokonaismäärä melko valtava.

Tälläisen harrastelijajoukkueen menoa huomattavasti helpottaa se, että ennen meitä samoja välejä on juossut jo parisataa saman osuuden joukkuetta ja tietenkin osa edellisiltä osuuksiltakin. Käytännössä aina siis metsässä on juoksijoiden tekemät urat rastilta seuraaville. Tosin uria menee myös usealle muullekin rastille ja osa urista voi koukkailla minne sattuu.

Itse kuitenkin suunnistin pääasiassa oikeisiin suuntiin ja osasin valita sopivia uria. Matkaa 8,2 kilometrin radalla tuli 10,7 kilometriä ja aikaa meni 1.42,45. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi 1.40 ja ”täydellisen” suorituksen ajaksi noin 1.25. Eli voin antaa itselleni hyväksytyn merkinnän tästä suorituksesta.

10,5 kuukauden harjoittelulla pääsin tälle tasolle. Seuraavan 12 kuukauden aikana tasoa lähdetään sitten hilaamaan 20 minuuttia kovemmaksi.

Joukkueena sijoitumme sijalle 654 kun viime vuonna olimme sijalle 772. Aikaa koko urakkaan eli 83,8 kilometriin meni 13.29.02.

PIDEMPI VERSIO

Taustaa:

Tämän vuotinen Jukolan viesti oli Kuusiston Jylhän joukkueelle järjestyksessään viides, tosin vasta kolmas tällä nimellä. Ne kaksi ensimmäistä kertaa olivat siis eri nimellä mutta joukkueen runko oli hyvin pitkälti sama kuin nytkin. Olin KuJyn toimintaa seurannut alusta alkaen hyvinkin läheltä, olihan KuJyn alkuperäisessä kokoonpanossakin molemmat isoveljeni, joukkueen sieluna serkkuni jonka kanssa asuimme yhdessä ensimmäiset neljä opiskeluvuottani Joensuussa ja muu joukkue on Lieksasta lähtöisin olevia tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Aiemmin en ollut ajatellut ”koskaan” liittyväni suunnistajien joukkoon mutta reilu vuosi sitten mieli kuitenkin yllättäen muuttui. Vuoden 2017 Enon Jukola alkoi hieman kiinnostamaan ja toisaalta oli ollut puhetta KuJy:n kakkosjoukkueen kasaamiseen sinne. Viime kesänä KuJy myös tilasi yhteiset tiimin suunnistuspaidat ja ostin itselleni yhden sellaisen, kivahan se päällä olisi vaikka käydä katsomassa sitä Enon Jukolaa kannustusjoukoissa.

Toistaiseksi viimeisen korkeushyppykisani hyppäsin kesällä 2012. Sen jälkeen en kolmeen vuoteen juurikaan urheilut mitään. Viikottain kyllä vedin noin 15 treeniä muille ja töitä tein urheiluseurassa mutta varsinaista kuntoilua ei muutamia viikottaisia alkuverryttelyjä lukuunottamatta oikeastaan tullut. Viime kesäkuussa päätin sitten aloittaa kuntoilun. Ensimmäisenä ajatuksena oli käydä joka ilta 10-15 minuutin osittaisella hölkkälenkillä. Olisin toki jaksanut pidempiäkin mutta ajattelin pitää lenkit niin lyhyinä että koko matkan ajan juokseminen olisi helppoa. Pari viikkoa tuota jaksoinkin, sitten pidensin lenkkien pituutta hieman mutta samalla harjoitusmäärät tippuivat pariin kertaa viikossa. Heinäkuun alussa tuli sitten ajatus suunnistusjutuista. Kompassia en ollut käyttänyt oikeastaan ikinä ja ainoat aiemmat suunnistuskokemukset olivat kouluajoilta sekä noin kahdelta armeijakerralta. Sopivaksi ensiyritykseksi valitsin Joensuun kuntorastit 28.7. Suunnistin silloin 3,3 kilometrin radan 63 minuutissa. Sen jälkeen sitten kävin loppusyksyn kuntorasteilla noin kerran viikossa. Ajatuksena oli koko ajan se, että voisin suunnistaa Enossa 2017. Se vaatisi kuitenkin kaksi asiaa: Kunnon pitäisi olla niin hyvä, että voisin hölkkäillä siellä minkä osuuden tahansa ja toisaalta suunnistamaan pitäisi oppia kahdessa vuodessa niin, ettei minkä tyyppinen rata pääsisi yllättämään ja kaikki rastit voisivat löytyä ilman pahoja kartalta tippumisia. Laadinkin itselleni kahden vuoden tavoiteaikataulun: kesällä/syksyllä 2015 sen verran suunnistusta että opin hahmottamaan kartan pääpiirteissään hyvin. Vuosi 2016 kuntosuunnistusten A-radoilla järkeviä suunnistuksia ja kunto sellaiseksi että A-radan jaksaa juosta jotenkin. Lisäksi ensivierailu Jukolaan, joko katsojana tai jonkin joukkueen täytemiehenä sairastuneiden tilalla. Talvella ja keväällä 2017 vauhtia lisää suunnistukseen niin, että osuuden pystyy menemään 10 minuutin karttakilometrivauhtia.

Tänä talvena aloitin sitten suunnistukset jo Kalevan Rastin talvirasteilla ja jatkoin kuntosuunnistuksiin heti kun ne alkoivat. Yleensä suunnistukset ovat menneet samalla kaavalla: suurin osa rasteista löytyy ihan hyvin mutta aina tulee 1-2 isompaa pummia, jotka ovat kokoluokkaa 10-20 minuuttia. Keväällä kävi sitten ilmi, että yksi KuJy:n normijuoksijoista ei pääsekään Jukolaan ulkomaan työkomennuksensa takia. Olin lupautunut varamieheksi, joten nyt sit tulikin paikka juoksemaan. Tämän jälkeen aloin treenaamaan enemmän. Kävin joinain viikkoina kahdestikin kuntorasteilla. Ja lisäksi aloin kiertämään kiintorasteja. Parhaina viikkoina taisi tulla neljäkin suunnistusta viikossa. Yhteensä suunnistuskertoja sain kasaan tälle vuodelle 25 ennen Jukolaa. Veikkaisin ettei näin kovia kevään aloituksia tule enää jatkossa.

Kisavalmistelut:

Joukkueen organisaattori Petri oli järkännyt perusasiat kuntoon. Joukkueen ilmoittautumiset ja telttapaikan varaukset tapahtuivat heti kun ne netissä vain avautuivat ja teltan vuokraus tapahtui sekin hyvissä ajoin. Kisaviikolla paljastui, että vesisateen uhka viikonlopulle oli todellinen. Se tarkoitti sitä, että mukaan piti varata vähintään kolme kokonaista vaatekertaa ja lisäksi kumpparit etteivät jalat heti pääsisi kastumaan. Petri ja Sauli olivat Lappeenrannan alueella hyvissä ajoin ennen meitä muita valmistelemassa paikkoja. Edellisvuosista poiketen telttapaikka oli nyt saatu varattua loistavalle paikalle kisakeskukseen.

Kisapaikalle saapuminen:

Ilkka ja Atso nappasivat minut kyytiinsä Joensuusta lauantaina puolilta päivin. Kova tuuli (ja osittain varmasti sadekelikin) vaikeutti puolijoukkueteltan pystyttämistä. Teltta oli kuulemma jo kerran pystyssä mutta tuuli teki sitten tepposiaan, joten meille tuli tulomatkalle tehtäväksi käydä ostamassa kirves teltan tukikeppien tekoa varten, köyttä pieniä lisäkiinnityksiä varten ja lisää suojapeitettä makuualustan täydennykseksi. Kun aloimme olla lähellä kisakeskusta, alkoivat ensimmäiset haasteet kun parkkipaikaksi suunnitellut peltoalueet ilmeisesti suljettiin uusilta autoilta koska pellot muuttuivat aivan kuravelliksi ja autot jäivät jumiin niihin. Meidätkin ohjattiin siis pysäköintialueiden ohi, eikä kukaan osannut opastaa uusiin paikkoihin. Joten Ilkka jätti minut ja Atson kisakeskuksen lähelle (vain noin kilometrin päähän) ja etsi itselleen pysäköintipaikan jonnekin tien varteen. Kun me Atson (joukkueen ”manageri” ja some-päivittäjä) ja Ilkan kanssa tultiin kisakeskukseen niin teltta näytti tältä:

Jukola 2016, teltta maassa

Meillä oli siis kaksi vaihtoehtoa: joko pystytetään teltta huolella ja aikaa käyttäen, tai annetaan olosuhteille periksi ja käydään ostamassa pikkutelttoja ja majoitutaan niissä. Päädyimme yrittämään ison teltan pystyttämistä. Teltan pystyttämisessä menikin varmasti toista tuntia ja lopulta se saatiinkin pystyyn niin turvallisesti että uskalsimme majoittua siihen. Telttaa ja sadesuojaa sen päällä viimeisteltiin niin hyvin kuin osattiin käytössä olleilla apukeinoilla. Kiinnitys- ja tukinarut kiinnitettiin huolella, päällypressu vedettiin riittävän tiukalle ja kiinnitettiin jeesusteipillä sekä naruilla tukevasti ja teltan/suojan helmoihin laitettiin vielä painoksi lautoja ja kaikkea muuta riittävän painavaa lähistöltä löytyvää. Jossain vaiheessa kisapaikalle saapuivat sitten joukkueen muut jäsenet Sami ja Arto sekä Jukka, jonka piti myös piti juosta viestissä mutta ei sairastumisen takia siihen kyennyt. Mutta katsomaan viestiä Jukka kuitenkin päätti tulla nopealla kisa-aamun päätöksellään. Etukäteen olikin jo sovittu, että Sami tai Petri joukkueen kovakuntoisimpina ”saa” juosta oman osuutensa lisäksi myös ankkuriosuuden. Päätös juoksijasta tehtäisiin vasta Samin aloitettua ja Petrin juostua toinen osuus. Ja minun osuudella alunperin ollut Juha seuraili kisaa työreissullaan livetulospalvelun kautta. Kun majoitusteltta oli pystyssä ja tavarat levitetty telttaan sisälle pääsimme myös tutustumaan kisakeskukseen. Jukolan viestihän on loistavasti järjestetty tapahtuma. Kisa-alueella on suuret teltat useille urheiluvälinekaupoille ja lisäksi riittävän isot ravintola- ja kahviopalvelut. Nyt vesisade vain vesitti melkoisesti noitakin palveluita. Kävimme kuitenkin illalla syömässä kunnon ruokaa ja sen jälkeen kävin katselemassa vaihtopaikan toimintaa. Koko kisakeskus oli aivan kuravellinä jo tuossa vaiheessa ennen miesten kisan alkua. Kumikengät olivat ainoat oikeat kengät ja sadevarustus oli oikeastaan pakollinen.

Omaan suoritukseen valmistautuminen:

Kun viestin lähtö oli 23.00 ja minulla oli nelososuus niin olin varautunut siihen, että minun osuus lähtisi noin 5.00 sunnuntaiaamuna. Illan ruokailun jälkeen (noin klo 21.00) en enää ajatellut syödä muuta kuin vähän välipalakeksejä. Ja tiesin ettei energiat kuitenkaan tulisi loppumaan. Ennen viestin starttia ehdin käydä vähän aikaa teltalla huilailemassa ja seuraamassa kun Sami valmistautui omaan avausosuuteensa. Hieman ennen lähtöä menimme sitten Atson kanssa seuraamaan lähdön. Tuo lähtöhän on maaginen tapahtuma kun pimenevässä illassa 1700 juoksijaa säntää viitoitettua aluetta pitkin metsään otsalamppujensa valossa.

Jukolan viesti 2016 on juuri startannut Jukolan viesti 2016 on juuri startannut[/caption]

 

Lähdön jälkeen suunnistimme takaisin teltalle. Tällä kertaa teltta sijaitsi siis onneksi parin sadan metrin päässä vaihtoalueesta, osalla joukkueista (kuten KuJy:lläkin aiemmin) telttapaikat sijaitsevat 1-3 kilometrin päässä kisakeskuksesta. Teltalla seurailtiin kännyköistä liveseurannan kautta Samin etenemistä samalla kun Petri valmistui omaan lähtöönsä. Kävin myös katsomassa pienen hetken viestiä kun tiesin Samin osuuden tekevän ”kisakeskuksen läpijuoksun” noin 10 kilometrin kohdalla. Alunperin olin ajatellut nukkuvani Samin osuudesta suurimman osan ja Petrin osuuden kokonaan, mutta lopulta sitten päätinkin valvoa koko ajan. Seurailin kisan etenemistä kännykästä ja Samin tultua teltalle kuuntelin Samin ”kootut selitykset” avausosuudesta. Ja samalla Ilkka valmistui omaan osuuteensa. Petrin edetessä maastossa huomasinkin, että meillähän meneekin yllättävän hyvin. Vauhti on niin hyvää, että oma lähtöni aikaistuukin jos Ilkka vaan pysyy hyvin kartalla koko ajan. Viimeisetkin väsymyksen rippeet karisivat kun hoksasin, että nappisuorituksilla oma lähtö voisi ollakin jo heti neljän jälkeen,eikä viideltä kuten oli ennakoinut. No, Petri suunnisti hyvin loppuun asti ja Ilkkakin aloitti hyvin. Laitoin siis suunnistuskamat päälle, tankkasin vettä, muutaman välipalakeksin ja pullollisen energiajuomaa. Tein tuon tankkauksen samalla tavalla kuin yleensä aina kunto- tai kiintorasteilla suunnistaessani, joten tiesin sen toimivan minulla. Seurailin Ilkan etenemistä tulospalvelusta, vaihdoin kisakamppeet päälle ja lähdimme Atson kanssa vaihtopaikkaa kohden siinä vaiheessa kun Ilkka oli lähestymässä ”läpijuoksua”. Tuo läpijuoksu oli tämän Jukolan viestin uutuus. Siinä osassa osuuksista oli parin sadan metrin aidattu pätkä, jossa juoksivat juoksivat yleisön keskeltä kisakeskuksen läpi. Kun Ilkka meni tuosta ohi kävin vielä nopeasti vessassa, jonka jälkeen jätin ylimääräiset vaatteet Atsolle ja siirryin sisäänkirjautumistelttojen kautta vaihtoalueelle odottamaan Ilkan saapumista.

Oma osuus:

Jukola suunnistuskartta 19.6.2016

Olin suunnistanut sen verran paljon kevään aikana, että tiesin selviytyväni radasta. Ainoat pienet jännitykset tulivat siitä, etten tiennyt kuinka vaativa Jukolan rata olisi normaaleihin kuntorasteihin verrattuna sekä en tiennyt sitä, miten rastien hajonnat vaikeuttaisivat juoksemista. Hajonnat tarkoittavat sitä, että esim. nelososuudella kaikilla voi olla sama ensimmäinen rasti, mutta toinen rasti on joku kolmesta rastista jotka ovat melko lähekkäin. Ja kolmas rasti voi olla kaikilla taas sama. Koska noita muita rasteja ei omalla kartalla näy, voivat ne hämätä suunnistajaa melkoisesti.

Olin päättänyt lähteä matkaan rauhallisesti ja ottaisin ensimmäiset pari rastiväliä varman päälle ja sitten alkaisin kiristämään vauhtia pikku hiljaa. No kuitenkas sitten kävikään. Ensimmäisellä rastivälillä jo putosin kartalta vaikka menin olevinaan turvallisesti kompassisuunnalla polkuja pitkin kohtia selkeitä maamerkkejä. Kun huomasin etten ollutkaan siellä minne olin kuvitellut meneväni päätin palata hieman takaisin päin ja lähtisin täysin toiseen suuntaan. Sitten olevinaan jo pääsinkin kartalle. Ja vaikka lähistöllä olikin paljon rasteja osuin lopulta suoraan oikealle. Pummia tuli kuitenkin heti kymmenen minuuttia ja lisäksi vauhti oli ollut hyvin rauhallista. Onneksi toinen rastiväli näytti helpolta isoine maamerkkeineen. Rastille tullessani huomasin kuitenkin siinä olevan taas hajontarastit ja olin väärällä rastilla. Kolme minuuttia etsiskelin rastia pieneltä alueelta muutaman muun suunnistajan kanssa ennenkuin se sitten löytyi. Suunnistus oli siis alkanut täysin päinvastaisesti kuin olin suunnitellut. Jälkikäteen huippujoukkueiden haastetteluja lukiessani huomasin, että myös kärkisuunnistajilla (kuten monilla harrastelijoillakin) ongelmia oli nimenomaan ensimmäisen rastin otossa.

Kakkosrastin jälkeen kolmonen löytyi helposti. Nelosrastille päätin mennä varman päälle hieman kiertotietä, eli isompaa polkua pitkin varmistaen. Vitos- ja kutosrastitkin suunnistin omasta mielestäni hyvin ilman pummeja. Seiskarastille menin olevinaan kompassin suunnalla hyvin ja vielä toisten uraa pitkin mutta silti ajauduin väärille rasteille josta seurauksena parin minuutin pummi.

Rastit 8, 9, 10, 11 ja 12 otin omasta mielestäni hyvin ja ne välit juoksin hieman varmistellen. Tässä vaiheessa suunnistaminen alkoi tuntua hallitulta ja uskalsin hieman lisätä juoksuvauhtiakin. Tosin koko ajan meni hieman varman päälle ja luin karttaa normaalia tarkemmin ettei pääsisi yllätyksiä tapahtumaan.

Rastin nro 13 otin varmistellen. Rasti 14 oli melko helppo mutta kävin viime hetkillä vilkaisemassa yhden väärän rastin vaikka tiesinkin ettei se olisi minun. Ja siitä ylimääräiseltä lähdin hieman väärään suuntaan ja pummasin pari minuuttia omaa rastiani. Viimeiset rastit eli 15, 16 ja 17 otin omasta mielestäni hyvin ja välit menivät hyvin juosten. Loppuviitoituksenkin sitten juoksin vaikkei siinä vaiheessa jostain syystä enää vauhti juurikaan kiihtynyt.

Yhteenveto suunnistuksesta:

Radan pituus 8,2 kilometriä, minulla kertyi 10,7 kilometriä. Aikaa meni 1.42,45. Siitä keskiarvoksi tulee 12.15 minuutia per karttakilometri. Tavoitteeksi olin asettanut 12 min/km eli ihan tyytyväinen voin olla suoritukseeni. Täydellisen suorituksen ajaksi olin etukäteen miettinyt noin 1.25:n osuusaikaa. Melko lähellä sitä olisinkin ollut ilman kahden ensimmäisen rastin pummeja.

Keli pelotti hieman etukäteen mutta todellisuudessa en edes tiedä satoiko kisan aikana vai ei. Varmaankin satoi ainakin kuuroja. Mutta keli ei millään tavalla haitannut suunnistusta. Kengät kastuivat ja menivät ihan kuraan jo verrytellessä pari minuuttia ennen lähtöä ja sen jälkeen alustaa ei tarvinnut enää miettiä yhtään. Kartat on Jukolassa muovitettu valmiiksi, joten sadekaan ei niitä miksikään muuta.

Periaatteessa rata ei ollut mitenkään kovin vaikea. Muutamalla rastivälillä (0-1, 5-6 ja 14-15) täytyi mennä sen verran ”vihreän” kautta että ainoa vaihtoehto oli ottaa kompassisuunta ja valita sopiva ura, jota seurata. Jos lähti vähänkään väärään suuntaan, niin itsensä paikantaminen ainakin minun taidoilla olisi ollut haastavaa. Onneksi kaikilla lähes kaikilla rastiväleillä oli varmoja paikannuspisteitä tai ”turvarajoja” (pellot, tiet, joet/lammet tms.), jotka olisivat estäneet täydelliset kartalta tippumiset mutteivät tietenkään normipummeja.

Oman juoksun jälkeinen aika:

Kun olin lähettänyt Arton matkalle lampsin märillä ja kuraisilla vaatteilla meidän teltalle. Siellä lähes kaikki nukkuivat (tai ainakin esittivät nukkuvansa). Olin ajatellut heittäväni vaatteet nopeasti pois, laittavani kuivaa vaatetta päälle, käyväni saunassa ja rupeavani nukkumaan. Kuitenkin teltalle tullessa istahdin teltalle, vaihdoin vaatteet, jutustelin hereillä olevien kanssa ja kävin suoritustani läpi. Ja aloin jo seurailemaan Arton etenemistä tulospalvelusta. Sitten kävin melko nopeasti saunassa, jonka jälkeen lähdin Saulin kanssa odottelemaan Arton saapumista vaihtoon. Saulin lähdön jälkeen kävin rauhassa tutustumassa kisatorin kauppojen valikoimiin. Jukolassa kaupoilla on aina useita todella hyviä tarjouksia laadukkaista tuotteista. Itsekin ostin mm. uudet lenkkarit. Lisäksi kävin syömässsä pyttipannuannoksen ja tottakai väliaikaseuranta oli kännykässä päällä koko ajan. Petri ja Sami päättivät jo heti Petrin kakkososuuden jälkeen, että Petri saisi suunnistaa myös ankkuriosuuden, jottei Sami kipeyttäisi hieman epäkunnossa olevaa jalkaansa enempää. Jukolan viestin yksi erikoisuus on yhteislähtö klo 9.00 (ja toinen klo 9.20). Tasan yhdeksältä lähtevään yhteislähtöön osallistuvat kaikki ne ankkurit, joiden joukkueiden kuudes juoksija ei ole tullut vaihtoon 8.45:een mennessä. Ja toiseen yhteislähtöön kaikkien muiden osuuksien juoksijat jotka eivät ole päässeet matkaan ennen klo 8.45:ttä. Yhteislähdöillä varmistetaan se, ettei mitään joukkuetta tarvitse odotella maaliin mahdottoman kauaa. Vaan kaikkien joukkueiden pitäisi olla näin maalissa viimeistään klo 16:een mennessä. Jos yhteislähtöä ei olisi niin, viimeinen joukkue (jolla yhteisaika oli noin 28 tuntia) olisi tullut maaliin vasta maanantaiaamuna klo 7 aikaan. KuJy:n kova tavoite olisi ensi vuonna juosta 6 ekaa osuutta niin, että ankkurikin pääsisi matkaan ennen yhteislähtöä. Se vaatiikin sitten ensi vuonna loistavaa onnistumista koko avauskuusikolta.

Kun Petri oli lähtenyt matkaan kiertelin vielä vähän kisa-alueella ja aloitimme Ilkan ja Atson kanssa pikku hiljaa valmistautumaan poislähtöön. Hetken kävin myös huilamassa teltalla mutta nukkumaan en kuitenkaan ruvennut. Kasailin omia tavaroitani takaisin rinkkaani ja sain kuin sainkin survottua kaiken yhteen pakettiin. Ankkureilla oli taas kisakeskuksen läpijuoksu, joten kävimme kannastamassa Petriä siinä. Kovan urakan Petri kyllä veti kun ensin yöllä suunnisti pimeässä noin 13 kilometriä ja sitten aamupäivällä vielä 16,5 kilometriä. Yhteensä siis reilut 30 kilometriä juoksemista.

Joukkueena sijoitumme lopulta sijalle 654 kun viime vuonna olimme sijalle 772. Aikaa koko urakkaan eli 83,8 kilometriin meni 13.29.02. Kokonaistulokset löytyvät TÄÄLTÄ. Meidän joukkueen sijoitukset ja väliajat kaikilta väliaikapisteiltä löytyy puolestaan TÄÄLTÄ.

Kisa-alueelta poistuminen

Kun Petri sitten saatiin kovien kannustusten jälkeen maaliin, aloimme purkamaan telttaa. Reilu tunti meni taas purkaessa, paikkoja siistiessä ja tavaroita tarpeeksi tiukaksi kasoiksi pakatessa. Pakkaus kannatti kuitenkin tehdä huolella, koska matkaa autoille oli varmaankin reilut 4 kilometriä. Nokkakärrillinen tavaraa oli vedossa ja lisäksi kaikilla omat rinkat/isot reput ja osalla vielä muutakin tavaraa kannettava.

Jukola 2016, poistuminen

Sauli ja Petri olivat ”saaneet” parkkeerattua autonsa pellolle, joka sijaitsi hieman kauempana kuin Ilkan auto johon minä ja Atso oltiin menossa. Mutta ensin käytiin viemässä majoitustarpeet Petrin autolle, jonne tavaroiden kuskaaminen kestikin melkein tunnin. Petri ja Sauli jäivät sinne pakkaamaan tavaroita autoonsa ja jäivät yrittämään kuravellipellolta poispääsyä ja me Ilkan ja Atson kanssa käveltiin pari kilometriä vielä Ilkan autoa kohden. Ilkalla auto olikin tienvarressa josta päästiinkin ilman ongelmia kohti reilun 200 kilometrin kotimatkaa varten (Ilkalla tosin vielä noin 300 kilometriä lisää). Kotimatkalla kuulimme että Petri ja Saulikin olivat päässeet liikkeelle pari tuntia meidän jälkeen, ilmeisesti traktorin vetämänä kuten suurin osa muistakin pellolle parkkeeraanneista. Kotimatkalla sitten autossa nukuin ensimmäiset hetket koko kisareissulla. Joensuuhun päästyä ensimmäisenä tehtävänä olikin sitten vaatteiden peseminen, neljä pussillista kuraisia ja läpimärkiä vaatteita vuorokauden reissusta on ihan hyvä suoritus.

Yhteenveto

Kannatti lähteä mukaan. Oma suunnistus meni pykälää paremmin kuin yleensä harjoitellessa vaikkei nappisuoritusta ihan tullutkaan. Ja toiset suunnistivat myös hyvin omien omien taitojensa ylärajoilla.  Ja vaikka keli oli mitä oli, ei se lopulta minua haitannut. Mennessä hieman mietitytti sade ja tuuli mutta kun ensimmäisen kerran vaatteet kastuivat niin sen jälkeen märissä vaatteissa oleminen ja kymmenen sentin kuravellissä tallustelu tuntui aivan normaalilta. Eikä minulla ole edes tiedossa millainen tapahtuma Jukola olisi hyvässä kelissä. Tälläinen kait tämä on aina?

Joten jos liikunta ja loistava kokemus ja suurimman kokoluokan urheilutapahtuman kokeminen kiinnostaa, niin ei muuta kuin kuntorasteille tänä kesänä ja ensi vuonna sitten Enon Jukolaan. Kaikille halukkaille kyllä jokin joukkue löytyy.

Kisakausi alkuun

Tämän talven kisakaudesta tullee tällä kertaa melko pienimuotoinen valmennettavieni urheilijoiden kohdalta. Iida on ainoa joka hallissa kilpailee. Ensimmäiset kisat olivat itseasiassa jo viime viikonloppuna kun Joensuussa kisattiin pm-halleissa.

Ennen kisoja Iida jo valitteli hieman sairasta oloa, mutta kisasi kuitenkin lauantaina pituudessa. Jälkikäteen ajateltuna järkevämpää olisi ehkä ollut jättää koko kisa väliin. Nyt tulokseksi jäi 480 eikä hypyt olleet sellaisia mihin olisi ollut mahdollisuuksia. Nyt pieni sairastuminen oli vienyt jo tehot lähes kokonaan hyppäämisestä. Ja kisan jälkeen sitten Iida sairastuikin vielä enemmän, joten sunnuntain kolmiloikkakisa jäi väliin.