Viikonloppuna Tampereella kisattiin massiiviset Tampere Junior Indoor Gamesit. Kisat ovat vuoden suurimmat lasten ja nuorten halliyleisurheilukisat Euroopassa kun mukaan oli ilmoittautunut tänä vuonna yli 1700 kisaajaa. Suuren osanottomäärän lisäksi (tai sen ansiosta) kisat ovat myös todella hyvätasoiset. Suurimmassa osassa 14-15-vuotiaiden lajeja taso on Sm-kisojen jälkeen vuoden toiseksi parasta. Ja muutamassa lajissa jopa Sm-kisoja kovempi kun näissä kisoissa jokainen saa osallistua neljään lajiin Sm-kisojen kahden sijaan.
Urheilijamäärän ja kisojen tason lisäksi TJIG:t on tunnettu siitä, että järjestelyt ovat kokonaisuudessaan huippuluokkaa. Omasta mielestäni nämä ovat selkeästi vuoden parhaat yleisurheilukisat kaikin puolin. Lisäksi nämä on itselleni valmentajana aina sillä tavalla erityiset, että näissä pystyn toiminaan kisapäivien osalta valmentajana täysin sillä tavalla kuin haluankin. Monesti muissa pienemmissä kisoissa Pohjois-Karjalan alueella omien urheilijoiden seuraaminen on selkeästi puutteellisempaa kun valmentamisen lisäksi monesti autan mm. kaikenlaisissa kisajärjestelyjutuissa. Näissä Tampereen kisoissa pystyn huomattavasti paremmin keskittymään esim. urheilijoiden verryttelyihin ja lisäksi saadaan kokemuksia siitä, miten muita kisavalmistelurytmejä (aamupalat, kisapaikalle siirtymiset yms.) kannattaa rytmittää ja minkä verran ne vievät aikaa.
Videot minun valmennettavien kisasuorituksista löytyy TÄÄLTÄ. Alla kuitenkin vielä lajeittain pientä kommenttia kaikista lajeista.
60 metriä (lauantai):
Elina juoksi 8,69 ja Peppi-Rosa 8,86. Elinalla kisa oli ensimmäinen yli puoleen vuoteen ja siihen nähden juoksu meni hyvin. Tärkeintä oli se, että kisan jälkeen ei tuntunut mitään kipuja ja näyttäisi siltä, että kevään harjoituskautta päästään jatkamaan paremmasta tilanteesta kuin mitä syksyllä tai nyt talvella on pystytty tekemään. Peppi-Rosalla kisatulokset heittelevät, etenkin 60 metrillä, jostain syystä melko paljon. Nyt taas juoksu ei ollut ihan parasta Peppiä.
60 metrin aidat (sunnuntai):
Nea juoksi pronssia ajalla 9,03 ja Peppi-Rosa ajan 10,13. Tämä oli Nealle oikeastaan ensimmäinen kerta kun samassa juoksussa mukana olivat käytännössä kaikki Suomen parhaat aiturit. Nyt Nea paransi ennätystään sadasosalla ja eroa kahteen kärkityttöön oli vai 14 sadasosaa kun vielä viime vuonna eroa oli 63 sadasosaa. Nyt kolmanneksi viimeiseen aitaan tuli vielä reipas kolahdus ja toiseksi viimeiseen pieni osuma. Noiden takia normaalisti Nean vahvinta aluetta oleva loppu jäi hieman vajavaiseksi. Jäipähän kesälle vielä hieman petrattavaakin. Pepillä juoksu oli sileää parempi ja kokonaisuudessaan ehjä sekä tasapainoinen. Erityisen positiivista on se, että nykyään ei enää tarvitse miettiä sitä, että meneekö välit kolmella vai eivät. Nyt suurimpana tehtävänä meillä on saada välijuoksuun selkeästi lisärytmiä ja alkukiihdytys vaatii myös tekemistä.
300 metrin aidat (lauantai):
Nea hopeaa 45,20:lla. Nealla kisa oli ensimmäinen 300 metrin aidoissa ja siksi joutui juoksemaan huonoimpaan erään, josta tuli soolojuoksulla reilu voitto ja kokonaiskisan kakkostila. Viime kesänä en Neaa päästänyt (tai Neaa houkutellut) juoksemaan vielä 300 metrin aitoja vaan keskityttiin sileille ja pika-aitoihin. Kun pika-aidat olivat silloin niin hyvällä mallilla, että Sm-kisojen edellisen päivän 300 metrin aidat olisivat voineet painaa päälajissa jaloissa niin, silloin päädyttiin ratkaisuun, että pika-aitojen lisäksi juostiin vain 300 metrin sileää. Nyt sitten ajattelin, että voitaisiin kokeilla pidempiä aitoja ja samalla sitä, kuinka pika-aidat sujuvat edellisen päivän pitkien aitojen rypistyksen jälkeen.
Nealla on 300 metrin aitoihin neljä erityisen hyvää ominaisuutta: aitatekniikka on hyvä, heikommalla jalalla aitominen on lähes yhtä hyvää kuin paremmalla, nopeus on riittävän hyvä ja maitohappojen sietokyky on poikkeuksellisen hyvää. Ne puolenkymmentä harjoitusta, mitä kisaa varten on juostu, ovatkin olleet todella hyviä. Nyt sitten kisassa ei vielä päässyt samassa erässä vertaamaan juoksuvirettä oikein muihin, mutta tälleen soolojuoksuna ensimmäisessä kisassa 45,20 on kyllä hyvä aika. Ja suurin osa aidoille lähestymisistä tuli ihan hyvällä rytmillä, parille aidalle tuli pientä jarruttelua mutta yhtään varsinaista stoppia ei kuitenkaan tullut. Nyt kun kokemusta on yhden kisan verran, niin tulevaisuudessa voidaan juoksuun jopa jonkinlaista suunnitelmaakin etukäteen luoda. Nyt ajatuksena oli juosta samanlainen alku kuin harjoituksten 150 ja 200 metrin aitavedoissa. Ja suunnilleen samanlainen juoksusta tulikin.
4×100 metrin viesti (sunnuntai):
Tytöt voittivat oman eränsä ajalla 52,56 ja olivat kokonaiskisassa viidensiä. Lauantain aitaviestiin ei saatu joukkuetta kun Elinaa en ainakaan vielä päästä aitoja kisoissa juoksemaan ettei jalka kokonaan hajoaisi. Pikaviestissä tytöt juoksivat järjestyksessä Aada, Elina, Peppi-Rosa ja Nea. Pitkän viikonlopun (hallilla oltiin yhteensä noin 20 tuntia), päätteeksi juostu pikaviesti on melko haastava kisa. Väsymys niin henkisesti kuin fyysisesti on tässä vaiheessa viikonloppua jo melkoinen ja silti pitäisi pystyä juoksemaan koko satametrinen hyvin ja lisäksi vaihtojen pitäisi onnistua. Nyt tytöt juoksivat sijoituksellisesti hyvän juoksun ja aikakin oli tilanteeseen nähden hyvä. Hieman kuitenkin pääsi käymään niin, että olimme katsoneet vaihtomerkit sellaisiksi, jotka toimivat hyvin täysissä vauhdeissa mutta nyt kun viestin tuojalla aina vauhti pääsi hieman tippumaan vaihtoon tultaessa, lähti vastaanottaja matkaan hieman turhan aikaisin. Mutta ei näihin vaihtomerkkeihin kuitenkaan kovin isoja muutoksia tarvitse tehdä. Erävoitto ja kovassa erässäkään ei edelle mennyt kuin pari suurseuraa, hyvässä vauhdissa siis ollaan. Ja se aitaviesti tulee meille olemaan kuitenkin vielä sileää viestiä parempia.